[Sydney] Olivier toi toukokuussa 1886 Fabian Societyyn Graham Wallasin, joka oli ollut hänen ystävänsä Oxfordin opiskeluvuosista lähtien. Wallas oli valmistunut opettajaksi, ja opettaminen — kouluissa, yliopistojen jatkokursseilla ja London School of Economicsissa — säilytti asemansa hänen ensisijaisena kiinnostuksen kohteenaan huolimatta satunnaisesta osanotosta kunnallispolitiikkaan. Wallas — pitkä, rauhallinen mies — tuntui aina olevan fabianilaisia kollegoitaan »akateemisempi»; hän askaroi mieluiten abstaktien ja teoreettisten ongelmien parissa, mutta vajosi usein epävarmuuteen ja hidastempoiseen syvämietteisyyteen, joka joskus johti ajatusten sotkeutumiseen. Hän oli loistava opettaja, ja hänen rakkautensa ammattiinsa sekä hänen ystävällinen mielenlaatunsa sai hänet omistamaan paljon enemmän aikaa oppilailleen kuin omalle luovalle työlleen; tästä huolimatta hänen teoksensa Life of Francis Place (1898) ja Human Nature in Politics (1908) olivat pioneeritöitä, jotka ovat edelleen merkittäviä alallaan, joskaan eivät samassa mitassa kuin esimerkiksi [Sidney ja Beatrice Webbin] parhaimmat työt omilla aloillaan. Wallas tunsi syvällisesti Benthamin ja John Sturt Millin opit, ja häntä miellytti eniten tasa-arvoisuuteen nojaava, tasavaltalainen ja maallinen radikalismi, jonka hengessä hän oli kasvanut. Hän jätti Fabian Societyn vuonna 1904, kun hänen näkemyksensä vapaakauppaa ja suojelutulleja koskevassa kysymyksessä menivät ristiin seuran omaksuman kannan kanssa.
— A. M. McBriar, Fabian Socialism and English Politics 1884–1918, s. 4–5.
Cambridge University Press (1962).