Lukuunottamatta yhteiskunnallisista epäkohdista itsestään kasvavaa yhteiskunnallista arvostelua, jota voimme huomata kaikissa aikojen vaihteluissa alusta alkaen, esiintyivät selvinä, sitä selvempinä, kuta lähemmäksi nykyistä aikaa tulimme, kaksi positiivisesti sosialistisen ajatuksen pääsuuntaa. Ensiksi utopistinen tai paremmin sanoaksemme ratsionaalinen, joka järjestä (ratio) johtaa aatteensa sisällön ja käsittää pyrkimystensä esineen, sosialistisen yhteisyyden ja yhteisön, etupäässä siveelliseksi päämääräksi; ja toiseksi kehityshistoriallis-taloudellinen, joka tahtoo johtaa sosialismin aineellisista olosuhteista viimeisenä lähteenään. Ovatko nämä molemmat suunnat periaatteellisesti keskenään ristiriitaiset, kuten monet ovat väittäneet, vai ovatko ne vain näennäisesti sovittamattomina vastakohtina todellisuudessa mahdolliset yhdistää?
Me väitämme niiden yhdistämisen, jopa niiden toisiaan täydentävän yhteistoiminnan, ei ainoastaan mahdolliseksi, vaan vieläpä välttämättömäksi.
— Sosialististen aatteiden historia (1924)