Uudenaikainen demokratia on pääoman herruuden kulissi. Kun heikolla työväellä oli etua siitä, että sai puhua vapaasti, valita vapaasti kootakseen voimiaan, olimme hyväksyneet demokratian sosialismiin vieväksi tieksi; se merkitsi, että pidimme vapaata osanottoa valtioasiain käsittelyyn tarpeellisena saadaksemme joukot liikekannalle sosialismin puolesta käytävää taistelua varten. Mutta aatteelliselta kannalta katsoen on demokratia kansan enemmistön valtiutta. Se ajatus, että työväestö alkaa vasta sitten vallankumouksen, kun sillä on todisteet, että kansan enemmistö on sen takana, on jo sentähden mieletön, kun kapitalistit eivät tule koskaan jättämään kapitalistista demokratiaa koskemattomaksi siksi, kunnes työväestö saa vakuutuksen, että väestön enemmistö on sen takana. Nuorilla äkeästi nyljetyillä työmiehillä ja työläisnaisilla ei ole missään täysiä oikeuksia. Jos heillä olisi ne, niin ajaisi porvaristo eduskunnan hiiteen, ennenkuin työläiset pääsisivät toteuttamaan enemmistön tahtoa rauhallisella tavalla. Mutta ylipäänsä on järjetöntä otaksua, että voitaisiin rauhallista tietä, pelkällä valistustoiminnalla, ilman vallankumousta voittaa epäluottamus, joka on kansanjoukoilla omiin voimiinsa. Ainoastaan vallankumouksessa voivat työväestön eturivit temmata kansanjoukkojen enmmistön mukaansa.
— Karl Radek: Sosialismin kehitys tieteestä teoksi (1918)