Kirjoitettu: 21. toukokuuta 1895
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 490–492. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 21. toukokuuta 1895
Ryhdyitte taannoin kirjoittamaan »Sosialismin historiaa».[1] Kaikkien elossa olevien ihmisten joukosta näytti tuolloin vain yhden — sen voin sanoa varmasti — myötävaikutus työssä ehdottoman välttämättömältä, ja tuo ihminen olin minä. Sanon vieläpä, että vailla apuani tällainen teos tänä päivänä voi olla vain vaillinainen ja puutteellinen. Ja tämän te tiesitte yhtä hyvin kuin minäkin. Kaikista mahdollisesti käyttökelpoisista ihmisistä minä olin juuri ainoa, jota ei pyydetty työhön mukaan. Teillä täytyi siis olla varsin pätevät perusteet sille, että juuri minut jätettiin työn ulkopuolelle. En valita tätä asiaa, pois se. Teillä oli täysi oikeus toimia näin. Totean vain tosiasian.
Se mikä minua kuitenkin loukkasi, tosin vain hetkellisesti, olit omituinen salakähmäily jolla kätkitte asian minulta kun koko maailma siitä puhui. Vasta kolmannen henkilön kautta kuulin koko aikomuksesta, vasta painetun kustannusohjelman kautta sain tietää suunnitelman luonnoksesta. Ei sanaakaan kuulunut enempää Sinulta kuin Edeltäkään,[2] ikäänkuin teillä olisi ollut paha omatunto. Sen lisäksi sitten kaikenlaiset ihmiset kyselivät vaivihkaa siitä, miten asennoidun juttuun, olenko hylännyt pyynnön yhteistyöstä jne. Ja sitten vihdoin, kun vaikeneminen ei enää ollut mahdollista, otti kunnon Ede asian puheeksi, häpeissään ja hämmentyneesti, tavalla, joka olisi sopinut huonompaan asiaan — vaikka ei ollutkaan tapahtunut mitään muuta pahaa kuin tuo naurettava komedian näytteleminen, josta minulle, kuten Louise voi todistaa, oli muuten koitunut monia varsin hauskoja hetkiä.
No, hyvä. Olette asettaneet minut tapahtuneen tosiasian eteen: vailla omaa myötävaikutustani laaditun »Sosialismin historian». Tämän tosiseikan olen alun alkaen valittelematta hyväksynyt. Mutta tätä luomaanne tosiseikkaa ette liioin enää voi poistaa maailmasta, ette voi tekeytyä tietämättömäksi siitä, vaikka se teille joskus sopisikin. Yhtä vähän voin minä poistaa sitä maailmasta. Kun kerran olette asian kypsäksi harkittuanne sulkeneet minulta suuren etuportin aikana, jolloin neuvoni ja apuni olisivat saattaneet teitä hyödyttää olennaisesti niin pyydän ettette nyt vaadi minua livahtamaan sisään jostain pienestä takaovesta päästääkseni teidät pälkähästä. Myönnän, että jos osat olisivat jakautuneet päinvastoin, olisin harkinnut hyvin, hyvin kauan ennen kuin olisin esittänyt Sinulle tämäntapaista ehdotusta.[3] Onko sitten niin äärimmäisen vaikeaa oivaltaa, että jokainen on itse kantava omien tekojensa seuraukset? As you made your bed, so you must lie in it.[4] Jos minulle ei ole paikkaa siinä, niin syynä on vain teidän tahtonne.
Niin, asia on lukossa. Ja nyt teepä minulle mieliksi ja katso tämä vastaukseni epäämättömäksi. Anna koko tämän meidän välisemme välikohtauksen olla kuollut ja kuopattu. En itse liioin puhu siitä Eden kanssa, ellei hän itse ota asiaa puheeksi.
~ Tällä välin olen laatinut ja annan kohta Sinulle »Neue Zeitiin» työn, josta olet ilahtuva: »Täydennyksiä ja jälkisanoja 'Pääoman' 3. niteeseen», no. 1: arvolaki ja voiton suhdeluku, vastaus Sombartin ja G. Schmidtin epäilyihin. Myöhemmin seuraa no. 2: pörssin varsin merkittävästi muuttunut asema sitten vuoden 1865, jolloin Marx siitä kirjoitti. Tarpeen ja ajan mukaan seuraa jatkoa. Ensimmäinen artikkeli olisi jo valmis, jos vain pääni olisi ollut vapaana.
Kirjastasi[5] voin sanoa, että se paranee sitä mukaa, mitä edemmäs päästään. Platonia ja alkukristillisyyttä on alkuperäisuunnitelman mukaan käsitelty vielä liian riittämättömästi. Keskiaikaisia lahkoja jo paljon paremmalla tavalla, mitä pitemmälle sitä paremmin. Parhaiten taaborilaisia,[6] Münzeriä ja uudestikastajia.[7] Monissa kohtaa poliittisten tapahtumien syvällistä taloudellista perustelua, mutta niiden ohessa myös lavertelua siellä, missä tutkimuksissa on aukko. Olen oppinut kirjasta paljon asioita; se on välttämätön esityö »Talonpoikaissotani» uudelleenmuokkausta varten. Perusvirheitä näyttää minusta olevan kirjasia kaksi: 1. esitetään varsin puutteellisesti täysin erillään feodaalisesta hierarkiasta olevien, alas luokka-asemastaan vajonneiden, miltei paarien asemaan saatettujen ainesten kehitys ja osuus. Näiden ainesten ilmaantuminen on vääjäämätöntä jokaisen kaupunkienmuodostumisen yhteydessä ja ne muodostavat keskiajalla jokaisessa kaupungissa alimman, oikeudettoman väestökerroksen, joka oli vapaa markkiyhteisöstä, feodaalisesta riippuvuudesta ja ammattikunnallisista yhteenliittymistä. Tällainen tutkimus on vaikea, mutta nämä muodostavat pääperustan; niinpä vähitellen, feodaalisten siteiden hajotessa, muodostui tästä esiproletariaatti, joka 1789 teki vallankumouksen Pariisin esikaupungeissa ja joka imi itseensä kaikki feodaalisen ja ammattikunnallisen yhteiskunnan hyljeksimät ainekset. Puhut proletaareista; tämä ilmaus ontuu. Liität mukaan kutojat, joiden tärkeyden kuvaat aivan oikein, mutta voit lukea heidät »proletariaattiisi» vasta kun on ilmestynyt luokka-asemastaan alas vajonneita, ammattikuntiin kuulumattomia kutojanrenkejä, ja sikäli kuin näitä on ilmestynyt. Tässä on vielä paljon täydentämistä.
2. Et ole täysin käsittänyt Saksan asemaa maailmanmarkkinoilla, sen — siinnä määrin kuin niin voidaan sanoa — kansainvälistä taloudellista asemaa 1400-luvun lopulla. Tämä asema yksin selittää, miksi uskonnollismuotoinen porvarillis-plebeijinen liike, joka Englannissa, Alankomaissa ja Böömissä lyötiin maahan, saattoi Saksassa 1500-luvulla saavuttaa tiettyä menestystä: menestyi sen uskonnollinen verho, kun porvarillisen sisällön menestys oli lankeava seuraavalle vuosisadalle ja sillä välin syntyneen uuden maailmanmarkkinoiden suunnan maihin: Hollantiin ja Englantiin. Tämä on laaja aihe, jonka toivon esittäväni in extenso[8] »Talonpoikaissodassa» — kunpa pääsisin käsiksi työhön!..
[1] Viittaus kirjaan »Die Vorläufer des Neuerer Sozialismus» (»Uudemman sosialismin edelläkävijät»), joka ilmestyi Stuttgartissa 1895. Toim.
[2] — Eduard Bernsteiniltä. Toim.
[3] 6. toukokuuta 1895 päivätyssä kirjeessään Kautsky pyysi Engelsiä kirjoittamaan »Sosialismin historiaa» varten jakson I Internationaalista, jonka piti tulla teossarjan neljänteen osaan; tämän osan ilmestyminen viivästyi vuoteen 1897. Toim.
[4] Englantilainen sananlasku: miten vuoteesi sijaat, siten sinun on siinä maattava. Toim.
[5] Karl Kautsky, »Die Vorläufer des Neueren Sozialismus» (»Uudemman sosialismin edelläkävijät»). Toim.
[6] Taaborilaiset olivat Böömin hussilaisen uskonpuhdistus- ja kansallisen vapautusliikkeen vallankumouksellis-demokraattinen siipi 1400-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Liike suuntautui saksalaisia feodaaleja ja katolista kirkkoa vastaan; nimensä se oli saanut Taaborin kaupungista, joka perustettiin 1420 ja joka toimi heidän poliittisena keskuksenaan. Taaborilaisten vaatimukset heijastivat talonpoikaisjoukkojen sekä kaupunkiköyhälistön pyrkimyksiä koko feodaalisen järjestelmän hävittämiseksi. Oman sotilaallisen organisaationsa luoneet taaborilaiset muodostivat hussilaisarmeijan ytimen. He torjuivat viisi paavin ja Saksan keisarin Böömiin suunnattua ristiretkeä. Vasta tšekkiläisten aatelis- ja porvarillisten ainesten petturuus (nämä esiintyivät usein taaborilaisia vastaan ja solmivat heidän vastaisiaan kompromisseja ulkomaisten feodaalisten taantumusvoimien kanssa) johti taaborilaisten sekä heidän kerallaan hussilaisliikkeen kukistumiseen 1473. Toim.
[7] Uudestikastajat eli anabaptistit olivat kristillisen lahkon jäseniä, jotka vaativat toista kastetta kypsyneellä iällä — siitä nimitys. Uudestikastajat osallistuivat aktiivisesti Saksan talonpoikaissotaan 1524–1525, jossa puolsivat vallankumouksellisen talonpoikais-plebeijiläisen siiven etuja. Toim.
[8] — täydellisesti. Toim.