Kirjoitettu: 12. syyskuuta 1870
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 252–253. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Manchester, 12. syyskuuta 1870
...Jos jotakin voisi Pariisissa tehdä, niin täytyisi estää työläiset lähtemästä liikkeelle ennen rauhaa. Bismarckin on pian pakko solmia rauha, tapahtukoon se sitten Pariisin haltuunoton johdosta taikka sen vuoksi, että tilanne Euroopassa tekee hänelle välttämättömäksi tehdä loppu sodasta. Olkoon sitten rauha millainen tahansa, sen täytyy olla solmittu, ennen kuin työläiset voivat jotakin tehdä. Jos he nyt voittavat — kansallista puolustusta palvellen — niin he joutuvat ottamaan haltuunsa Bonaparten ja nykyisen nukkavierun tasavallan perinnön ja tulevat hyödyttömästi saksalaisten armeijoiden nujertamiksi sekä heitetyiksi 20 vuotta taaksepäin. Odottelemalla he eivät voi itse menettää mitään. Jotkin rajanmuutokset ovat ilman muuta vain väliaikaisia ja kumoutuvat uudelleen. Olisi mielettömyyttä taistella preussilaisia vastaan porvariston vuoksi. Mikä tahansa hallitus, joka solmii rauhan, muodostuu jo sen vuoksi ajan oloon mahdottomaksi, ja vankeudesta kotiinpalaava armeija ei ole kovinkaan vaarallinen sisäisissä yhteentörmäyksissä. Rauhan tultua solmituksi ovat kaikki mahdollisuudet työläisille suotuisammat kuin koskaan. Mutta eivätköhän vain he anna viekotella itseään edelleen ulkoisen hyökkäyksen painostuksen alaisina ja julistaa sosiaalisen tasavallan Pariisin rynnäkön aattona? Olisi kamalaa, jos saksalaisten armeijoiden olisi viimeisenä sotatoimenaan käytävä barrikaditaistelu Pariisin työläisiä vastaan. Se heittäisi meidät 50 vuotta taaksepäin ja vinouttaisi kaiken niin että jokainen ja mikä tahansa joutuisi pois tolaltaan, ja tähän lisääntyy se kansallisviha ja onttojen tunnusten paljous, jotka silloin lähtisivät kukoistamaan Ranskan työläisten keskuudessa!..