Kirjoitettu: 27. kesäkuuta 1870
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 240–241. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 27. kesäkuuta 1870
...Herrat saksalaiset professorit ovat viime aikoina katsoneet aiheelliseksi mainita minusta siellä täällä, joskin sangen hölmöön tapaan, esim. A. Wagner eräässä maanomistusta koskevassa vihkosessaan, Held (Bonn) eräässä Reinin maakunnan maaseudun luottokassoja koskevassa vihkosessaan.
Herra Lange (Työväenkysymyksestä ym., 2. painos) tekee minuun päin kohteliaita kumarruksia, mutta tarkoituksella saada itsensä tärkeäksi. Herra Lange on tehnyt nimittäin suuren keksinnön. Koko historia voidaan johtaa yhdestä ainoasta suuresta luonnonlaista. Tämä luonnonlaki on sananparsi (Darwinin ilmaisusta muodostuu täten käytettynä pelkkä sananparsi) »struggle for life», »taistelu olemassaolosta», ja tämän sananparren sisältö on Malthusin väestö- tai pikemminkin liikaväestölaki. Sen sijaan, että siis eriteltäisiin »struggle for life'ä» sellaisena, kuin se esiintyy historiallisesti, määrätyissä yhteiskuntamuodoissa, ei ole muuta tehtävissä, kuin kääntää kukin konkreettinen taistelu sananparreksi »struggle for life» ja tämä sananparsi Malthusin »väestönlisäyskuvitelmaksi»! On myönnettävä, että tämä on varsin vakuuttava menettelytapa — leventelevän, tieteellisyyttä teeskentelevän, mahtipontisen tietämättömyyden ja ajattelun laiskuuden kannalta.
Se, mitä samainen Lange sanoo Hegelin metodista ja siitä, miten minä sitä sovellan, on todella lapsekasta. Ensinnäkään hän ei ymmärrä mitään Hegelin metodista, ja sen vuoksi toiseksi hän ymmärtää vieläkin vähemmän minun kriittisestä tavastani soveltaa sitä. Eräässä suhteessa hän palauttaa mieleeni Moses Mendelssohnin. Tämä kusipäisyyden mallikappale kirjoitti näet Lessingille, että miten viimeksi mainitun päähän on saattanut pälkähtääkään ottaa vakavasti »kuolleen koiran Spinozan»?[1] Yhtäläisesti herra Lange ihmettelee, että Engels, minä jne. otamme vakavasti kuolleen koiran Hegelin sen jälkeen, kun Büchner, Lange, tri Dühring, Fechner jne. ovat jo kauan sitten päässeet yhteisymmärrykseen, että he ovat haudanneet sen elukka-paran kauan sitten. Lange on tarpeeksi naiivi sanoakseen, että minä »liikuskelen harvinaisen vapaasti» empiirisen aineiston parissa. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että tämä »vapaa liikuskelu aineiston parissa» ei ole mitään muuta kuin selitys aineiston käsittelyn metodille — nimittäin dialektiselle metodille...
...Mitä tulee Meissnerin sitkeisiin vaatimuksiin toisesta osasta,[2] niin työtäni ei ole keskeyttänyt koko talveksi pelkästään sairaus. Havaitsin tarpeelliseksi ryhtyä vakavasti opiskelemaan venäjän kieltä, koska on käynyt kiertämättömäksi perehtyä alkuperäislähteistä Venäjän maanomistussuhteisiin. Päälle päätteeksi Englannin hallitus Irlannin maakysymyksen kannustamana on julkaissut joukon »sinisiä kirjoja» (julkaiseminen pian lopetettiin) maaoloista eri maissa. Vihdoin — meidän kesken — olen halunnut ensiksi I osan toista painosta. Olisi häiritsevää, jos tämä työntyisi II osan lopullisen valmistamisen keskeen.
Parhaat toivotukseni Jennyn ja omasta puolestani Kugelmannin perheen kaikille jäsenille.
Sinun K. M.
[1] Tämä ilmaisu sisältyy Hegelin teoksen »Enzyklopädie der philosophischen Wissenschaften im Grundrisse» toisen painoksen esipuheeseen: »Lessing sanoi aikoinaan, että ihmiset suhtautuvat Spinozaan kuin kuolleeseen koiraan». Hegel tarkoitti Lessingin ja Jacobin välillä 7. kesäkuuta 1780 käytyä keskustelua, jossa Lessing mainitsi: »Puhuvathan ihmiset edelleenkin Spinozasta kuin kuolleesta koirasta.» (Ks. F. H. Jacobi, Werke, Bd. IV, Abt. I, Leipzig 1819, S. 68.) Toim.
[2] Koko »Pääoman» julkaisemissuunnitelma, jonka Marx esitti teoksen ensimmäisen osan ensimmäisen saksankielisen painoksen esipuheessa, edellytti vielä kahden osan julkaisemista. Tällöin oli tarkoitus, että toinen osa koostuisi kahdesta kirjasta, joista toinen koskisi pääoman kiertokulkuprosessin erittelyä (kirja II) ja toinen (kirja III) erittelisi kapitalistista kokonaisprosessia. Viimeisen, kolmannen osan (kirja IV) Marx arveli voivansa omistaa taloudellisten teorioiden historialle. Marxin kuoleman jälkeen Engels valmisteli painokuntoon ja julkaisi ne käsikirjoitukset, jotka kuuluivat toiseen kirjaan »Pääoman» II osana ja taas kolmanteen kirjaan kuuluvat »Pääoman» III osana. Toim.