Kirjoitettu: 29. marraskuuta 1869
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 226–228. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 29. marraskuuta 1869
...Pitkälliseen ja tietyssä määrin rikolliseen vaikenemiseeni Sinun on saatava itsellesi selitys siitä, että minun on ollut kirittävä kiinni kokonainen joukko töitä, eikä vain tieteellisiä tutkimuksiani silmällä pitäen, vaan myös Internationaalia koskevia, että lisäksi minun on ollut pakko harjoittaa venäjää, koska, minulle on lähetetty Pietarista Venäjän työväenluokan asemaa (talonpojat tietenkin mukaanlukien) koskeva kirja,[1] ja vihdoin, että terveydentilani ei ole mitenkään tyydyttävä.
Olet todennäköisesti nähnyt irlantilaisten amnestiakysymyksessä Gladstonea vastaan ehdottamani päätöslauselmat[2] »Volksstaatista».[3] Olen nyt hyökännyt Gladstonea vastaan — ja se on herättänyt huomiota — samaan tapaan kuin aikaisemmin Palmerstonea vastaan.[4] Täkäläiset demagogiset pakolaiset käyvät kernaasti mannermaan despoottien kimppuun turvallisen välimatkan päästä. Sellaiseen minulla on houkutusta vain silloin, jos se tapahtuu uhkaavan tyrannin kasvojen edessä.
Sekä esiintymiselläni tässä irlantilaisten amnestiakysymyksessä että sittemmin tekemälläni ehdotuksella keskustella Pääneuvostossa Englannin työväenluokan suhtautumisesta Irlantiin ja tehdä asiasta päätöksiä on tietysti muitakin päämääriä kuin puhua ääneen ja päättäväisesti sorrettujen irlantilaisten puolesta heidän sortajiaan vastaan.
Olen yhä voimakkaammin päässyt siihen vakaumukseen — ja kysymys on vain siitä, että päntätään tämä vakaumus Englannin työväenluokan päähän — ettei työväenluokka voi milloinkaan tehdä täällä Englannissa jotakin ratkaisevaa, ennen kuin se sanoutuu Irlannin kysymyksessä mitä päättävimmin irti vallassaolevien luokkien politiikasta, ennen kuin se ajaa paitsi yhteistä asiaa irlantilaisten kanssa, myös ottaa jopa aloitteen 1801 perustetun unionin hajallelaskemisessa ja sen korvaamisessa vapailla suhteilla liittovaltiopohjalla.[5] Vieläpä tällaista ei saa tehdä Irlantia kohtaan osoitetun myötätunnon asiana, vaan Englannin proletariaatin etuihin nojautuvana vaatimuksena. Jos tätä ei tapahdu, niin Englannin kansa jää hallitsevien luokkien talutusnuoraan, koska sen on asetuttava yhdessä niiden kanssa Irlannin-vastaiseen rintamaan. Jokainen kansanliike Englannissa jää lamaan irlantilaisten kanssa kytevän kiistan vuoksi, jotka muodostavat itse Englannissa merkittävän osan työväenluokkaa. Proletariaatin vapautuksen ensimmäinen ehto Englannissa — englantilaisen maaharvaliston vallastasyökseminen — jää mahdottomaksi, sillä sen täkäläisiä asemia vastaan ei voi rynnäköidä niin kauan, kun se pitää hallussaan lujasti linnoitettuja etuvartioasemiaan Irlannissa. Mutta niin pian kuin asia on annettu Irlannin kansan omiin käsiin, niin pian kuin siitä on tullut oman maan lainsäätäjä ja hallitsija, niin pian kuin Irlannista tulee autonominen, on maa-aristokratian (joka on suurimmaksi osaksi samoja henkilöitä kuin englantilaiset landlordit) tuhoaminen verrattomasti helpompaa kuin täällä, koska se ei ole Irlannissa pelkkä taloudellinen kysymys, vaan samalla kansallinen kysymys, koska landlordit eivät siellä, toisin kuin Englannissa, ole kansallisuuden perinteisiä arvohenkilöitä ja edustajia, vaan sen verisesti vihattuja sortajia. Eikä vain Englannin sisäinen sosiaalinen kehitys jää lamaan nykyisestä suhtautumisesta Irlantiin, vaan myös sen ulkopolitiikka, erityisesti sen politiikka Venäjän ja Amerikan Yhdysvaltojen suhteen.
Koska Englannin työväenluokka ilman muuta heittää ratkaisevimman punnuksen sosiaalisen vapautuksen vaakakuppiin ylipäänsä, niin on tärkeä löytää tukipiste juuri Englannissa. Todellakin Englannin tasavalta haaksirikkoutui Cromwellin aikaan Irlantiin.[6] Non bis in idem![7] Irlantilaiset ovat tehneet herkullista pilaa Englannin hallituksen kustannuksella valitsemalla parlamentin jäseneksi »tuomitun rikollisen» O'Donovan Rossan. Hallituksen lehdet pelottelevat Habeas Corpus Actin[8] uudelleenkumoamisella, uudistetulla terrorijärjestelmällä! Itse asiassa Englanti ei ole hallinnut Irlantia eikä voi sitä milloinkaan hallita muulla tavoin — niin kauan kuin nykyinen suhde jatkuu — kuin mitä iljettävimmän terrorimahdin ja mitä luotaantyöntävimmän lahjonnan avulla.
Ranskassa asiat sujuvat toistaiseksi hyvin. Toisaalta saattavat kaikkien suuntausten vanhentuneet demagogiset ja demokraattiset kirkujat itsensä huonoon valoon. Toisaalta on Bonaparte ajettu myönnytysten tielle, jolla hänen on pakko taittaa niskansa...
[1] Н. Флеровски, »Положение рабочего класса в России» (»Työväenluokan asema Venäjällä»). Toim.
[2] Karl Marx. »Resolutionsentwurf des Generalrats über das Verhalten der britischen Regierung in der irischen Amnestiefrage» (»Pääneuvoston päätöslauselmaluonnos brittihallituksen suhtautumisesta irlantilaisten amnestiakysymykseen». Toim.
[3] »Der Volksstaat» (»Kansanvaltio») oli Saksan sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen keskuslehti, jota julkaistiin Leipzigissa vuoden 1869 lokakuun 2. päivästä syyskuun 29. päivään 1876. Sen toimituksen kokoonpano muuttui alinomaa toimittajien jouduttua pidätetyiksi, mutta lehden yleisjohto jäi W. Liebknechtin käsiin. Merkittävää osaa lehdessä näytteli A. Bebel, »Volksstaatin» kustantamon johtaja. Toim.
[4] Karl Marx. »Lord Palmerston». Toim.
[5] Marx tarkoittaa vaatimusta kumota englatilais-irlantilainen vuoden 1801 unioni. Englannin hallitus pakotti Irlannin siihen maan kansallisen kapinan tultua kukistetuksi vuonna 1798. Unioni joka astui voimaan vuoden 1801 tammikuun 1. päivänä hävitti viimeisetkin rippeet Irlannin autonomiasta ja lopetti Irlannin parlamentin. 1820-luvulta alkaen alkoi Irlannissa laajeta liike, joka vaati englantilais-irlantilaisen unionin kumoamista. Kuitenkin liikkeen johdossa olleet porvarilliset liberaalit (O'Connell ym.) pitivät unionin kumoamista koskevaa agitaatiota pelkästään keinona hankkia Englannin hallitukselta pikku myönnytyksiä Irlannin porvaristolle. Joukkoliikkeen vaikutuksesta oli irlantilaisten liberaalien pakko vuonna 1840 perustaa Repeal-Association (unionin kumoamisen kannattajien järjestö), jota ne sitten pyrkivät ohjaamaan kompromissin Englannin hallitsevien luokkien kanssa. Toim.
[6] 17. vuosisadalla tapahtuneen Englannin porvarillisen vallankumouksen aikana puhkesi Irlannissa kapina, joka johti siihen, että suuri osa saarta irtaantui miltei täydellisesti Englannista. Tämä kapina kukistettiin vuosina 1649–1652. Irlannin »rauhoittaminen» suoritettiin tavattoman kovakouraisesti ja se päättyi maan joukkomittaiseen pakkoluovuttamiseen englantilaisen maa-aatelin hyväksi. Tämä puolestaan voimisti porvarillisia tilanomistaja-aineksia itse Englannissa ja valmisteli maaperää kuningasvallan palauttamiselle vuonna 1660. Toim.
[7] — Ei kahdesti samassa asiassa! Toim.
[8] Habeas Corpus Act on laki, jonka mukaan jokaisen pidätysmääräyksen on oltava perusteltu sekä pidätetty on hyvin lyhyen ajan kuluttua (3–20 vuorokautta) asetettava tuomioistuimen eteen taikka sitten päästettävä vapaaksi. Lain hyväksyi Englannin parlamentti vuonna 1679. Habeas Corpus Act ei kuitenkaan ulota vaikutustaan valtiopetossyytteitä sisältäviin juttuihin, ja se voidaan kumota määräajaksi parlamentin päätöksellä. Toim.