Kirjoitettu: 7. heinäkuuta 1866
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 178–179. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 7. heinäkuuta 1866
...Lontoon työläismielenosoitukset, tarumaisia verrattuna siihen, mitä olemme nähneet Englannissa vuoden 1849 jälkeen, ovat puhtaasti »Internationaalin» aikaansaannoksia. Mr. Lucraft esim., päätekijä Trafalgar Squarella, on neuvostomme jäsen.[1] Tässä ilmenee niiden eroavuus, jotka toimivat kulissien takana ja poissa julkisuudesta, demokraattien tavasta tehdä itsensä julkisuudessa tärkeäksi eikä tehdä mitään.
»Commonwealth» heittää pian veivinsä.[2] Fox lähtee sieltä ensi viikolla. Asiasta toiseen. Stumpf kirjoittaa minulle Mainzista että kirjasi »Lage jne.»[3] kysyntä työläisten keskuudessa kasvaa päivä päivältä ja että Sinun on tehtävä toinen painos, vaikkapa puolueen etuja silmällä pitäen. Samalla hän henkilökohtaisten kokemustensa mukaan on sitä mieltä, että Saksassa heti sodan jälkeen tulee »työväenkysymys» astumaan merkittävästi etualalle...
Bonaparte ei tietenkään halua nyt sotaa, ennen kuin hän on ottanut käyttöön neulasytytinkiväärin taikka jonkin vastaavan. Eräs jenkki[4] on täällä tarjonnut sotaministeriölle kiväärin, joka, kuten eräs preussilainen pakolaisupseeri (Wilke) vakuuttaa minulle, jättää rakenteensa ehdottomalla yksinkertaisuudella, mitättömällä kuumennuksella, vähäisemmällä puhdistustarpeella ja huokeudellaan yhtä kauas jälkeensä neulasytytyskiväärin, kuin viimeksi mainittu »Old Bessin».[5] Meidän teoriamme, että tuotantovälineet määräävät työn organisaation, eivät saa mistään niin loistavaa varmennusta kuin ihmisteurastamisteollisuudesta. Olisi todella vaivannäön arvoista, jos Sinä kirjoittaisit tästä (minulta puuttuu asian tuntemus) jotakin, minkä voisin sisällyttää kirjaani[6] Sinun nimissäsi liitteenä. Harkitsepas asiaa. Jos niin käy, niin sen on tapahduttava kuitenkin ensimmäistä osaa silmällä pitäen, jossa varta vasten käsittelen tätä aihetta. Käsität, miten suuren ilon minulle tuottaisi, jos Sinä esiintyisit pääteoksessani (tähän mennessä olen kirjoittanut vain pikku juttuja) välittömästi avustajana eikä vain lainausten välityksellä!
Tutkiskelen tällä hetkellä sivumennen Comtea, koska englantilaiset ja ranskalaiset meluavat tästä kaverista niin paljon. Heitä lumoaa hänen ensyklopedisuutensa, synteesinsa. Mutta tämä on surkeata Hegeliin verrattuna (vaikkakin Comte ammattimatemaatikkona ja -fyysikkona ylittääkin hänet, so. ylittää yksityiskohdissa, sillä kokonaisuudessa Hegel on tässäkin äärettömästi suurempi. Ja tämä tunkiopositivismi ilmestyi 1832!
[1] Liberaalien hallituksen eroamisen johdosta ja vastalauseeksi konservatiivista hallitusta vastaan tapahtui Lontoossa vuoden 1866 kesäkuun 27. päivänä ja heinäkuun 2. päivänä Trafalgar Squarella vaistonvaraisia yleisiä joukkokokouksia, joissa jälleen esitettiin vaatimus yleisestä äänioikeudesta. Ensimmäisen Internationaalin Pääneuvosto oli tosiasiallisesti järjestänyt näitä kokouksia, jotka panivat alulle uuden vaiheen taistelussa toisen äänioikeusuudistuksen toteuttamisen puolesta Englannissa. Toim.
[2] »The Commonwealth» (»Tasavalta») oli englantilainen viikkolehti, Internationaalin Pääneuvoston äänenkannattaja, jota julkaistiin Lontoossa vuoden 1866 helmikuusta vuoden 1867 heinäkuuhun. Marx jäi lehden johtokuntaan vuoden 1866 kesäkuuhun asti. Vuoden 1866 helmikuusta huhtikuuhun oli lehden toimittajana Eccarius. Lehden johtoon kuuluneiden trade-unionististen johtajien sovittelupolitiikan seurauksena lehden suuntaus muuttui äänioikeusuudistuksesta käydyn taistelun kuluessa ja siitä tuli tosiasiallisesti radikaalisen porvariston äänenkannattaja. Toim.
[3] Friedrich Engels. »Die Lage der arbetenden Klasse in England». Toim.
[4] — Jacob Snider. Toim.
[5] »Old Bess» or »Brown Bess» (»Vanha Bess» eli »Ruskettunut Bess») oli nimenä Englannin armeijassa suustaladattavalla ja sileäputkisella piilukkokiväärillä, joka oli käytössä 18. vuosisadan lopulta 19. vuosisadan alkuun. Toim.
[6] — »Pääoma». Toim.