Kirjoitettu: 1. helmikuuta 1858
Julkaistu: Julkaisutiedot
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 98–100. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 1. helmikuuta 1858
...Lassalle Valoisan »Herakleitos Hämärä»[1] on pohjimmiltaan narrimainen kyhäelmä. Jokaisen niiden monien kuvien kohdalla, joissa Herakleitos esittää affirmaation ja negaation ykseyttä, astuu esiin Lassalle ja esittää meille jonkin katkelman Hegelin »Logiikasta», joka tuskin voittaa mitään tällä menettelyllä, aina koko laajuudessaan — kuin koulupoika, jonka on läksyä kuulusteltaessa näytettävä osaavansa kuin vettä valaen »olemuksensa» ja »ilmentymänsä» ja »dialektisen prosessinsa». Kun koulupoika on oppinut spekuloimaan tällä tavalla, niin voi olla varma että hänen ajatusprosessinsa kulkee täsmälleen vain etukäteen kirjoitetun reseptin ja pyhitettyjen muotojen mukaan. Juuri näin meidän Lassallemme. Kaveri näyttää yrittäneen selvitellä Hegelin logiikkaa Herakleitoksella eikä ole näemmä lainkaan väsynyt aloittamaan tätä prosessia yhä uudelleen alusta. Mitä oppineisuuteen tulee, niin sen näyttö on suunnaton. Jokainen asiaa tunteva tietää kuitenkin, kuinka helposti käy kun omistaa aikaa ja rahaa ja saa herra Lassallen tavoin pyynnöstä Bonnin yliopistollisen kirjaston lähetetyksi kotiinsa voidakseen väsätä kokoon tuontapaisen sitaattinäyttelyn. Näkee, kuinka uskomattoman tärkeältä kaveri näyttää omasta mielestään tässä filologisessa koreudessa ja liikkuu yhtä viehkeästi kuin ihminen joka kantaa ensi kertaa elämässään muodikasta pukua. Koska useimmat filologit eivät tunne Herakleitoksella vallitsevaa spekulatiivista käsitettä, niin jokaisella hegeliläisellä on se kiistämätön etu että hän voi ymmärtää mitä filologi ei ymmärrä. (Olisi muutenkin kummallista, jos joku tulisi oppimalla kreikkaa filosofiksi kreikan kielellä olematta sitä saksan kielellä). Sen sijaan että nyt yksinkertaisesti pitäisi tätä itsestään selvänä, herra Lassalle tulkitsee sitä kvasilessingiläisellä tavalla. Hegeliläinen tulkinta esitetään pitkäveteisellä lakimiesmaneerilla filologien vääriä tulkintoja vastaan, jotka johtuvat asiantuntemuksen puutteesta. Niinpä me saamme kaksinkertaisen nautinnon, koska näemme ensinnäkin kuinka dialektisiä juttuja, jotka olimme miltei unohtaneet, konstruoidaan eteemme kaikessa laveudessaan, toiseksi tämä »spekulatiivinen perintöosa» esitetään meille herra Lassallen erityisen filologisjuridisen metkuilun ja oppineisuuden hedelmänä vastakohtana epäspekulatiivisille filologeille. Muuten, huolimatta tämän tyypin kerskailusta että Herakleitos oli tähän mennessä 7 sinetillä suljettu kirja, hän ei pääpiirteissään ole lisännyt yhtään mitään uutta siihen, mitä Hegel sanoo »Filosofian historiassa». Hän vain esittää sen yksityiskohtaisesti, mikä olisi tietysti voinut tapahtua täydellisen tyydyttävästi 2 painoarkin puitteissa. Vielä vähemmän miehen päähän pälkähtää esittää mitään kriittisiä ajatuksia itse dialektiikasta. Kun kaikki Herakleitoksen fragmentit painetaan yhteen, niin ne täyttävät tuskin puolta painoarkkia. Vain joku tyyppi, joka painattaa kirjoja kauhean »ihmisen»[2] kustannuksella, voi yrittää julkaista 2 nidettä 60 painoarkkina sellaisella tekosyyllä.
On olemassa »Herakleitos Hämärän» sanonta, jossa hän, selvittääkseen kaikkien olioiden muuttumisen vastakohdakseen, sanoo: »Niin kulta muuttuu kaikiksi olioiksi ja kaikki oliot muuttuvat kullaksi». Kulta, sanoo Lassalle, on tässä rahaa (se on oikein) ja raha arvoa. Siispä: ideaalinen, yleisyys, yksi (arvo), ja oliot ovat reaalista, erikoista, monta. Tätä yllättävää havaintoa hän käyttää hyväkseen antaakseen eräässä pitemmänpuoleisessa huomautuksessa esimakua löydöistään poliittisen taloustieteen alalla. Jokikinen sana on kömmähdys, mutta ihmeellisellä vaateliaisuudella esitetty. Näen tästä sanotusta huomautuksesta, että tyyppi aikoo esittää poliittisen taloustieteen hegeliläisittäin toisessa suuressa opuksessaan.[3] Hän tulee vahingokseen huomaamaan, että on aivan toinen juttu saattaa jokin tiede kritiikin avulla siihen pisteeseen, josta sitä vasta voidaan esittää dialektisesti, kuin soveltaa abstraktia, valmista logiikan järjestelmää sellaisen systeemin aavisteluihin.
Kuten Sinulle kirjoitin heti saatuani hänen ensimmäisen itserakkaan kirjeensä, vanhahegeliläisten ja filologien täytyy itse asiassa olla mielissään siitä että he löytävät tuollaisen vanhanaikaisen olemuksen nuoressa ihmisessä, jota pidetään suurena vallankumouksellisena. Sen lisäksi hän imartelee ja pokkuroi kaikille tahoille taatakseen itselleen suosiollisen vastaanoton. Hetikohta kun olen selannut kirjan läpi, lähetän sen Sinulle.
Salut.
Sinun K. M.
[1] Ferdinand Lassalle. »Die Philosophie Herakleitos des Dunklen von Ephesos», Berlin 1858. Toim.
[2] — Kreivitär Sophie von Hatzfeldin. Toim.
[3] Marx viittaa Lassallen suunnittelemaan kansantaloustiedettä käsittelevään kirjaan, jonka ensimmäinen painos ilmestyi Berliinissä 1864 nimellä »Herr Bastiat-Schulze von Delitzsch der ökonomische Julian, oder: Kapital und Arbeit». Toim.