Vladimir Lenin

Ukraina ja Venäjän hallituspuolueiden tappio

1917


Julkaistu: »Pravda» n:o 84, kesäkuun 30 (17) pnä 1917
Suomennos: Tuntematon
Lähde: Vladimir Lenin, »Teokset», 25. osa, s. 88–90. Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1960. Julkaistaan »Pravda» lehden tekstin mukaan.
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Ukrainaa koskevassa kysymyksessä Venäjän hallituspuolueet, t.s. kadetit, joilla on enemmistö hallituksessa sekä pääoman kaikkivalta talouden alalla, ja lisäksi eserrät ja menshevikit, joilla on nykyisin ilmeinen enemmistö maassa (mutta jotka ovat voimattomia kapitalistisen maan hallituksessa sekä talouden alalla), kaikki nämä hallituspuolueet ovat kärsineet ilmeisen tappion ja vieläpä yleisvaltiollisessa mitassa sekä hyvin tärkeässä kysymyksessä.

Eserrät ja menshevikit ovat sietäneet sitä, että kadettien, t.s. vastavallankumouksellisten porvarien, Väliaikainen hallitus ei ole täyttänyt alkeellisinta demokraattista velvollisuuttaan, ei ole ilmoittanut kannattavansa Ukrainan autonomiaa ja täydellistä eroamisvapautta. Kuten ministeri Tshernov tiedottaa tänään »Delo Naroda» lehdessä, ukrainalaiset ovat vaatineet verrattomasti vähemmän, nimittäin »että Väliaikainen hallitus julistaisi erikoisella asiakirjalla, että se ei ole Ukrainan kansan autonomiaoikeutta vastaan». Tämä on mitä vähäisin ja laillisin vaatimus, kuten ovat vähäisiä kaksi muutakin: 1) Ukraina valitsee Venäjän keskushallitukseen paikallisväestönsä yhden edustajan; miten vähäinen tämä vaatimus on, osoittaa se tosiasia, että isovenäläisiä laskettiin vuonna 1897 olevan Venäjällä 43 % väestöstä ja ukrainalaisia 17 %, t.s. ukrainalaiset olisivat voineet pyytää kuutta eikä yhtä ministerinpaikkaa kuudestatoista!! 2) Ukrainassa tulee olla »yksi paikallisväestön valitsema Venäjän keskushallituksen edustaja» — voiko olla mitään sen lainmukaisempaa? Millä oikeudella demokraatti rohkenee luopua teorian todistamasta ja demokraattisten vallankumousten kokemuksen vahvistamasta periaatteesta: »ei mitään ylhäältäkäsin paikalliselle väestölle määrättyä esivaltaa»??

Näiden varsin vähäisten ja lainmukaisten vaatimusten epääminen Väliaikaisen hallituksen taholta oli vastavallankumouksellisten ennen kuulumatonta hävyttömyyttä, karkeaa julkeutta, isovenäläisen »derzhimordan»[1] politiikan aito ilmaus, — ja pitäen pilkkanaan puolueohjelmiaan eserrät ja menshevikit ovat sietäneet sellaista hallituksessa ja puolustavat sitä nyt sanomalehdissään!! Millaiseen häpeään ovatkaan eserrät ja menshevikit luisuneet! Kuinka surkeita ovatkaan nyt heidän äänenkannattajiensa, »Delo Narodan» ja »Rabotshaja Gazetan», verukkeet.

Kaaosta, sekasortoa, »leniniläisyyttä kansallisuuskysymyksessä», anarkiaa — tällaisia raivostuneen tilanherran huutoja päästelevät molemmat lehdet ukrainalaisia vastaan.

Älkäämme välittäkö huudoista. Entä asialliset perustelut?

Ennen Perustavaa kokousta ei voida ratkaista »oikein» Ukrainan rajoja, ei sen tahtoa, ei veronkanto-oikeutta j.n.e. j.n.e. — se on heidän ainoa perustelunsa. He vaativat »oikeellisuustakeita», tässä »Rabotshaja Gazetan» toimituksen artikkelin sanonnassa on heidän perustelunsa koko ydin.

Mutta sehän on ilmeistä valetta, herrat, vastavallankumouksellisten ilmeistä häpeämättömyyttä, tuollaisen perustelun esittäminenhän merkitsee tosiasiassa ilmeisten vallankumouksen petturien ja kavaltajien auttamista!!

»Oikeellisuustakeet»... ajatelkaahan tätä edes hetkinen. Venäjällä ei ole taattu oikeellisuutta missään, ei keskushallituksessa eikä ainoassakaan paikallisessa laitoksessa (paitsi aivan pienessä laitoksessa: Pietarin kaupungin piiriduumissa), niiden kokoonpano ei ole lainkaan oikea. Ilmeistä on, että Valtakunnanduuman sekä Valtioneuvoston olemassaolo ei ole oikein. Ilmeistä on, että Väliaikaisen hallituksen kokoonpano ei ole oikea, sillä se on pilkantekoa Venäjän talonpoikien, työläisten ja sotilaiden enemmistön tahdosta sekä tietoisuudesta. Ilmeistä on, että Neuvostojen (työläisten, talonpoikien ja sotilaiden edustajain Neuvostojen) kokoonpano ei ole oikea, sillä nämä laitokset eivät ole vieläkään luoneet takeita vaalien ehdottoman täydellisyyden ja ehdottoman demokraattisuuden turvaamiseksi, mikä ei kuitenkaan estä meidän puoluettamme ja työläis- ja talonpoikaisjoukkoja pitämästä Neuvostoja kansan enemmistön tahdon parhaina ilmaisijoina nykyhetkellä. Missään Venäjällä ei ole eikä voi ollakaan — eikä koskaan ole ollutkaan tällaisina vallankumouksellisina ajankohtina — »oikeellisuustakeita», sen käsittävät kaikki, ei kukaan vaadi muuta, kaikki tajuavat sen kiertämättömyyden.

Ainoastaan Ukrainalle »me» vaadimme »oikeellisuustakeita»!

Te, herrat eserrät ja menshevikit, olette menettäneet pelosta järkenne uskoessanne Rodzjankon ja Miljukovin, Lvovin ja Tereshtshenkon, Nekrasovin ja Shingarjovin ynnä kumpp. johtamien isovenäläisten tilanherrain ja kapitalistien vastavallankumouksellisiin voivotuksiin. Te olette jo nyt kaikki syntyvien (sekä »piileksivien») Cavaignacien pelästyttämiä.

Ukrainalaisten päätöksissä ja vaatimuksissa ei ole kerrassaan mitään hirveää, ei anarkian eikä kaaoksen häivääkään. Suostukaa näihin hyvin lainmukaisiin ja vähäisiin vaatimuksiin, ja Ukrainassa tulee olemaan yhtä paljon arvovaltaa kuin kaikkialla muualla Venäjällä, missä ovat arvovaltaisia yksinomaan Neuvostot (joilla ei ole »oikeellisuustakeita»!!). »Oikeellisuustakeet» antavat teille sekä kaikille Venäjän kansoille tulevat eduskunnat, antaa tuleva Perustava kokous, eikä yksistään vain Ukrainan kysymyksessä, vaan myös kaikissa kysymyksissä, sillä nykyisin Venäjällä ei ole »oikeellisuutta» ainoassakaan kysymyksessä. Järki neuvoo myöntymään ukrainalaisten vaatimuksiin, sillä muuten käy huonommin, sillä väkivallalla ukrainalaisia ei voida pidättää, vaan ainoastaan katkeroitetaan. Myöntykää ukrainalaisten vaatimuksiin, ja te avaatte tien molempien kansakuntien keskinäiseen luottamukseen, niiden veljelliseen liittoon tasavertaisina kansakuntina!

Eserrät ja menshevikit ovat hallituspuolueina kärsineet tappion Ukrainan kysymyksessä, sillä he ovat antaneet periksi vastavallankumouksellisille kadetti-Cavaignaceille.

 


Toimituksen viitteet:

[1] derzhimorda — raa'asti ja poliisimaisesti käyttäytyvä henkilö. Nimitys johtuu Gogolin »Reviisori» näytelmän erään henkilötyypin, poliisi Derzhimordan, nimestä. Suom.