2005–2008

Jäänmurtaja oli vuosina 2005–2008 ilmestynyt teoreettis-poliittinen aikakauslehti, jota julkaisi Marxilais-leniniläisen yhteiskuntatieteen seura ry. (MLYS. Järjestön kotisivu arkistoituna Internet Archiveen). Tässä julkaistaan tekijänoikeussyistä vain lehtien sisällysluettelot, mutta suurin osa numeroista on luettavissa Internet Archiven sivuilla.

Lehden ensimmäisen numeron pääkirjoituksen mukaan

»Varsinkin Suomessa kommunistinen teoria on ollut käytännössä pysähdyksissä vuosikymmeniä, mikä näkyy kommunistisen liikkeen yleisenä toiminnallisena alennustilana ja alhaisena kannatuksena vaaleissa. Teoria tai sen soveltaminen ei yksinkertaisesti vastaa muuttuneita luokkataisteluolosuhteita. [...] Suomen kommunistinen liike ei ole kyennyt tekemään kattavaa analyysia reaalisosialismista eikä omasta kriisistään. On tyydytty jäljestäpäin selittelyyn, ongelmien lakaisuun maton alle ja asioiden kääntämiseen parhain päin. Mitään todellista itsekritiikkiä ei ole näkynyt, vaikka maan voimakkain poliittinen puolue saatiin murskattua muutamassa vuosikymmenessä.» (1/2005, s. 4.)

Ensimmäisessä numerossa julkaistiin myös MLYS:n teesit. Niiden mukaan

»Neuvostoliitossa tehtiin perustavanlaatuinen virhe arvioitaessa valtion olemusta. Nikita Hrushtshovin kaudesta lähtien Neuvostoliitossa nähtiin proletariaatin diktatuuri tarpeettomaksi. NKP omaksui virheellisen ajatuksen siitä, että kommunismiin on mahdollista siirtyä valtiossa ja sen sisällä. [...] Kiinan kansantasavalta ei ole enää sosialistinen marxilaisessa mielessä. Kiinassa ei toteuteta proletariaatin diktatuuria, vaan vallan on kaapannut revisionistinen ja porvaristoa palveleva kerros.» (Emt., s. 6–7.)

»Vallankumouksen, kansojen vapauden sekä yleensä edistyksen päävihollinen on imperialismi. Ehdoton kriteeri minkä tahansa liikkeen edistyksellistä roolia arvioitaessa on sen tosiasiallinen suhde imperialismiin.» (Emt., s. 9).

Teesien ohella ensimmäisessä numerossa julkaistiin »Vallankumouksellisten neuvostokommunistien (bolsevikit) ohjelmaluonnos (1965)», jonka »Neuvostoliiton kommunistien edustajat» julkaisivat Albanian kommunistisen puolueen edustajakokouksessa vuonna 1964. Jäänmurtajan toimituksen tekstille kirjoittaman esipuheen mukaan

»KKP:n ja ns. maolaisten arviot kapitalismin palauttamisesta Neuvostoliitossa ovat osoittautuneet harvinaisen kaukonäköisiksi. Toisaalta Kiinassa tapahtuneet muutokset ja Maon kuolema johti myös maolaiset kriisiin. Kapitalismin restauraatio on nykypäivää Kiinassa tänään ja maolaisten synkät visiot Neuvostoliiton tulevaisuudesta ovat toteutuneet myös Kiinassa. Maolainen liike kuihtui länsimaissa näköalattomuuteen Kiinan linjan muututtua Deng Xiaopingin (1904–97) noustua Kiinan johtoon ja aloitettua "uudistuspolitiikkansa". Se linjanmuutos, joka NKP:ssa tapahtui Stalinin kuoltua, tapahtui KKP:ssa Maon kuoltua.» (Emt., 16–17.)

Lehden seuraavissa numeroissa siirryttiin arvioimaan Suomen kommunistisen puolueen perintöä ja nykyistä toimintaa.

»SKP:n johto teki ratkaisevan virhearvion porvarillisen valtion luonteesta ja porvariston luokkataistelutaktiikasta jo vuonna 1944 ja 1945. Virhearvion seurauksena SKP:tä ryhdyttiin rakentamaan joukkopuolueeksi ja SKDL määritettiin yleisvasemmistolaiseksi joukkojärjestöksi. [...] SKDL:n määrittäminen yleisvasemmistolaiseksi joukkojärjestöksi ja toiminnan jatkaminen tällä linjalla oli vakava virhe. Linja aiheutti väistämättä porvarillisessa yhteiskunnassa kommunismille vihamielisten ainesten tulon mukaan.» (3/2006, s. 20, 32.)

»[Nykyisessä SKP:ssä] [t]eoriassa jäsenen velvollisuuksia ovat puolueen ohjelman ja sääntöjen hyväksyminen sekä jäsenmaksun maksaminen. Käytännössä näiden jäsenvelvollisuuksien täyttymistä ei kuitenkaan valvota. Jäseniltä ei myöskään edellytetä osallistumista puolueen toimintaan ja päätöksentekoon.» (1/2007, s. 8.)

»Vaaleihin lähdetään kerta toisensa jälkeen vailla vallankumouksellisia tunnuksia, joiden koetaan syövän puolueen uskottavuutta. Erityisesti Kommunistisessa nuorisoliitossa toimivat SKP:n keskuskomitean jäsenet ovat esittäneet tunnusten radikalisointia vaaleissa, mutta nämä esitykset on aina hylätty. [...] Esitysten valmisteleminen keskuskomitean kokouksiin on kokonaan poliittisen toimikunnan käsissä. Keskuskomitean jäseniltä ei pyydetä esityksiä, eikä heitä ohjeisteta niitä tekemään. Keskuskomitea ei myöskään voi vaikuttaa puolueen poliittiseen linjaan, sillä sen sanavalta rajoittuu keskustoimiston valmistelemien asiakirjojen sanamuotojen viilailuun. [...] Puolue on jakaantunut aktiivisiin ja passiivisiin jäseniin. Puolueen johto ja sen hyväksymät aktiivit muodostavat eliitin ja passiivijäsenet jäävät vain nimiksi rekisteriin, jota tutkitaan, kun halutaan todistella puolueen kannattajien suurta määrää. [...] Toisinaan SKP:n jäsen ei edes voi toteuttaa puoluevelvollisuuksiaan, kun toimintaa ei ole eikä sitä järjestetä.» (Emt., s. 13–16.)

Lehden sivuilla kaavailtiin myös toimintaa, jolla kannatus voitaisiin saada nousuun.

»[Toisen maailmansodan jälkeen] [p]uolueet alkoivat muumioitumaan. Vallankumouksellisesta marxilaisesta teoriasta tuli uskonnollinen oppijärjestelmä. [...] 1950-luvulta eteenpäin omaksutut jäykät organisatoriset käytännöt ja NKP:n värittämät uskonnolliset fraasit sanelevat edelleen puolueiden toimintaa. [...] Dynaamisessa puolueessa kaiken toiminnan on oltava tavoitteellista, suunniteltua ja tietoisesti johdettua. Kaikki perusjäsenestä aina puolueen johtoon saakka on saatava toimimaan johdonmukaisesti. Johtaminen tarkoittaa jäsennen motivoimista, ohjaamista ja neuvomista sekä vastuun ottamista niin jäsenistä kuin tehtävistä. [...] Demokratia on välttämätöntä jäsenistön motivaation kannalta. Se on myös edellytys jäsenten kriittisen ajattelun ja osaamisen saamiseksi puolueen käyttöön. Järjestödemokratian toteutuminen vaatii hyvää johtamistoimintaa ja jokaisen jäsenen aktiivisuutta. Nämä ovat kommunistisen järjestöperiaatteen, demokraattisen sentralismin, ydinkysymyksiä. Demokratia on jokaisen jäsenen jatkuvaa osallistumista puolueen toimintaan ja päätöksen tekoon. Jäsenet valitsevat edustajansa johtamis- ja asiantuntijatehtäviin ja toisaalta noudattavat kurinalaisesti annettuja tehtäviä. [...] Jos puolue sallii passiivijäsenyyden, se voi toteuttaa vain eliittidemokratiaa.» (Emt., s. 18–21.)

»Puolueen jäsenmaksu on maksettava kuukausittain, ja sen suuruuden tulisi olla tietty prosenttiosuus jäsenen bruttotuloista. Jos jäsenen kuukausitulot ylittävät keskivertotyöläisen ansiotason, on ylimenevästä osuudesta maksettava vähintään 90 prosenttia puolueveroa. Näin puolueessa ei voi olla joukoista vieraantunutta taloudellista eliittiä.» (Emt., s. 23.)

»Kommunistien voimavarat ovat tällä hetkellä Suomessa erittäin rajalliset. Toimintaan sitoutunut toimitus tarvitaan joka tapauksessa, oli kyseessä sitten lehti tai verkkopalvelu. Internetin voimana on julkaisemisen muuttuminen jatkuvaksi. Uusia artikkeleita voidaan julkaista välittömästi niiden valmistuttua ja näistä voidaan käydä keskustelua jatkuvasti ilman rajoituksia. [...] Tällä hetkellä kommunistit käyttävät Internetiä lähinnä tiedonjakeluun. Verkkoviestin tää olisi kuitenkin mahdollista käyttää laajemmin organisoitumisen välineenä, etenkin kansainvälisellä tasolla. Suomalaisilla kommunisteilla on aineelliset edellytykset toimia asiassa edelläkävijöinä.» (3/2007, s. 15.)

Vuonna 2008 lehti yhdistyi sosialismi.net-verkkolehteen, sillä »[Jäänmurtaja-]lehden julkaisu ei vastaa nykyhetken poliittisiin tarpeisiin» (1/2008, s. 4).

»Sosialismi.net pyrkii yhdistämään koko vasemmiston kyvykkäimmän ja tietoisimman aineksen. Ei ole mitään syytä uskoa, että tämä aines löytyisi ainoastaan kommunististen puolueiden sisältä. On myös erittäin epätodennäköistä, että tämä aines olisi valmis sitoutumaan perinteisten kommunististen tunnusten alle. Siksi Sosialismi.net ei enää avoimesti julista näitä tunnuksia. [...] [N]ykyisessä kommunistisessa liikkeessä poliittisen johdonmukaisuuden mittarina on totuttu pitämään sitä, minkä historiallisen vaiheen opetuksia kukin noudattaa ja julistaa. Parhaiten tätä kuvastaa kommunistisen liikkeen hajoaminen eroihin, jotka ovat enemmän historiallisista opetuksista irrotettuja fraaseja kuin toisistaan oleellisesti poikkeavia strategioita. Voidaan jopa esittää väite, että kommunistinen liike tänä päivänä elää fraasien varassa. [...] Julkaisua ei tarvitse tunnistaa kommunistiseksi fraasien, retoriikan ja symbolien kautta. Silti julkaisun pyrkimyksenä on koota yhteen mahdollisimman suuri poliittinen voima ja suunnata se kohti luokattoman yhteiskunnan rakentamista. Tämä on näkemyksemme mukaan ainoa johdonmukainen tapa toimia kommunisteina.» (Emt., 5–6).

 

 

Takaisin lehtiarkistoon
Marxists Internet Archive — suomenkielinen osasto