Yksityinen omistusoikeus ei ole oikea eikä hyödyllinen. Kaikki kuuluu kaikille, koska kaikki sitä tarvitsevat, koska kaikki työskentelevät voimainsa mukaan ja koska on fyysillisesti mahdotonta määrätä kunkin osuus nykyisessä arvojen tuotannossa.
Kaikki kuuluu kaikille! Silmäilkääpä yhdeksännentoista vuosisadan luomaa työvälinemekanismia, noita miljoonia rautaisia, koneiksi sanomiamme, meille höylääviä ja sahaavia, kutovia ja kehrääviä, raaka-ainetta paloittelevia ja taas kokoavia orjia, aikamme ihmetöitä! Kenelläkään ei ole oikeutta anastaa ainoatakaan noista koneista ja väittää: »Tämä kuuluu minulle ja jos mielitte käyttää sitä, on teidän suoritettava minulle sillä ansaitsemistanne tuloksista vero», yhtä vähän kuin keskiaikaisella läänitysherralla oli oikeutta sanoa talonpojalle: »Tämä mäki ja tämä niitty on minun ja sinun on maksettava minulle joka leikkaamastasi lyhteestä, jokaisesta korjuuseen saamastasi heinäkimpusta veroa!»
Kaikki kuuluu kaikille! Jos vain miehet ja naiset uurastavat työvoimaosansa, on heillä oikeus osuuteensa kaikesta, mitä maailma tuottaa. Ja tämä osuus jo luo heidän hyvinvointinsa.
Hyljätkäämme väärät sanontatavat: »oikeus työhön» ja »jokaisen on saatava koko työnsä tulos». Mehän vaadimme hyvinvoinnin oikeutta — hyvinvointia kaikille.
— Pjotr Kropotkin: Leivän valloitus (1892)