Koska tietämättömyys on pimeyttä, tarvitsemme me henkistä järjen valoa. Tärkeimmät opittavat seikat tässä suhteessa ovat, että maailmankaikkeus on luonnollinen, että ihminen on ihmisen kaitselmus, että aivojen kehityksen kautta meille käy mahdolliseksi välttää vaaroja, pahaa, voittaa vastuksia ja käyttää hyväksemme luonnon totuuksia ja voimia. Että keksintöjen ja työn kautta me voimme, kohtuullisuuden rajoissa pysytellen, tyydyttää ruumiimme tarpeet, ja että ajattelun tutkimusten ja ponnistusten avulla nie voimme tyydyttää henkemme tarpeita.
Ihmisen pitäisi lakata odottamasta apua yliluonnollisilta voimilta. Tähän maailman aikaan pitäisi ihmisten jo tietämän, ettei mailman varallisuutta jumalanpalvelus ole tehnyt ja että rukoukset eivät ole kohottaneet meitä hyvinvointiin. Ihmisen pitäisi pvt jo tietää että yliluonnolliset eivät ole suojelleet vainottuja, vaatettaneet alastomia, ruokkineet isoavaisia, suojanneet viattomia, ehkäisseet ruttoa tai vapauttaneet orjia.
Tultuaan vakuutetuksi siitä, että mitään yliluonnollista ei ole olemassa, ihmisen tulisi kiinnittää koko huomionsa tämän maailman asioihin, luonnon totuuksiin.
— Robert G. Ingersoll: Miten ihmiskunta on parannettava (1896)