Nikolai Buharin

Sosialidemokraatit ja Neuvostoliitto

1925


Kansainvälinen porvaristo ja sen apostoli Karl Kautsky

Viimeisten vuosien kokemukset ovat päivänselvästi osoittaneet, että sosialidemokratia puoluejärjestöineen, johtajineen, teoretikoineen ja sanomalehtimiehineen on yksi porvarillisen järjestyksen voimakkaimpia tukipylväitä. »Nöyrien ja uskollisten» palvelijain uupumattomalla sitkeydellä täyttävät he eri aloilla »tämän maailman mahtavien» käskyjä. Jos ilmassa on vaaran tuntua, jos porvaristo valmistelee jotakuta kauhutekoa, jos sille on tarvis hullaannuttaa ja peloitella yleisöä, muuttaa se mykäksi, kauhusta vapisevaksi eläimeksi ja pelon valtaan ajetuista pikkuporvareista saada kokoon »villiintyneiden kamasaksojen» armeija — niin lasketaan sosialidemokratia liikkeelle. Sellaiset tehtävät täyttää loistavasti tämä »sosialistinen» puolue! Ja kun paatuneet huijarit ja keinottelevat pörssihyenat äkkiä käyvät anteliaiksi, kuten Barmat, ottavat »sosialistit», täysin oman arvonsa tuntien, palkan. Ei tietystikään siksi, että raha »ei haise». Kaukana siitä! Ovathan ne kunniallisesti ansaittuja rahoja.

On selvää, että maailmanhistoria nykyään on astumassa uuteen kehitysvaiheeseensa. Proletaarisen vallankumouksen maa kasvaa ja lujittuu. Idässä loimuavat valtavat liekit, joiden kajo kuvastuu Lontoon ja Parisin pankkien akkunoihin ja joiden tulenkielekkeet saattavat kauhun valtaan koko maailman vallassa olevat luokat. Kapitalistien maailmasta kantautuvat meidän kuuluviimme vihan huudot. Ja samaan aikaan kun Kiinan kansa saa kasteensa kuularuiskujen lyijysateesta ihmisyyden, kristillisyyden, sivistyksen ja — viimeksi mutta ei suinkaan vähimmäksi — siirtomaaosakkeiden korkean kurssin säilyttämisen puolesta, kudotaan proletaaristen valtioiden liiton ympärille mitä tiheintä juonien ja väijytysten verkkoa, suunnitellaan sota- ja salaliittoja, valmistellaan finanssisaartoa ja ylipäänsä »uutta kurssia» (sts. sitä samaa, mikä jo kerran oli, mutta ei vienyt mihinkään tuloksiin). Porvariston raivo ei meitä erikoisesti peloita. Se on jo kerran ennen purrut rikki hampaansa, ja niin tulee käymään nytkin. Katsokaamme Marokon sotaa, Ranskan finansseja, työttömyyttä Englannissa, pankkivararikkoja Saksassa, Ententen ja Saksan välisten suhteiden synnyttämää pulmaa. Nämä ja muut kiviriipat niskallaan saa porvaristo kyllä luvan yrittää.

Mutta vaikka se ei yrittäisikään, tulee se ainakin ylläpitämään valmisteluja. Ja tämän valmistelutyön sankarina esiintyy nykyään — Karl Kautsky, joka dialektisesti on muuttunut mukiinmenevästä sosialismin apostolista inhoittavaksi vastavallankumouksen apostoliksi. Hän on katsonut nykyisen tilanteen sopivaksi esiintymiselleen ja kirjoittanut uuden kirjasen: »Internationale ja Neuvosto-Venäjä». On vaikeata lukea tätä kirjasta ilman yökötystä ja mitä suurinta vastenmielisyyttä, siksi runsaan annoksen se sisältää: vastavallankumouksellisen raivoavaa, joskin voimatonta kiukkua; näivettynyttä ajattelua, joka polkee paikaltaan pääsemättä; täydellistä sosialisten, objektiivisten suhteiden ymmärtämisen puutetta; iljettävää ryömimistä hallitsevan porvariston edessä; pikkuporvarin psykologiaa, joka on joutunut raivon valtaan, koska »omaisuutta on ryöstetty». Mikä alennustila yksinpä luopiollekin! Hänelle, joka kuitenkin kerran on ollut mies...