Nyt siirrymme käsittelemään valtion, osuuskaupan ja yksityiskaupan välisiä suhteita. Onhan myöskin tarkasti valaistava yksityispääoman osuus kaupan alalla. Aluksi on kumminkin tehtävä joukko yleislaatuisia ja yleisen merkityksen omaavia huomautuksia.
Kun vallalla ovat markkinasuhteet ja kun maassa on miljoonia pientuottajia täytyy yksityiskauppiaan osuuden ehdottomasti olla tavattoman suuri. Jokainen yksityiskauppias ei kuitenkaan ole kauppakapitalisti. Mutta toiselta puolen on päivän selvää, että yksityiskaupan olemassaolo, olkoonpa se vaikka kuinka vähäistä ja mitätöntä pikkukauppaa, tarjoaa pohjan yksityisen kauppapääoman muodostumiselle. Tämä on tietenkin aivan riidaton tosiasia. Meille sen täytyy olla aksiomi.
Toiselta puolen on otettava huomioon seuraavaa. Jos teollisuuden alalla on vallitsevana valtion teollisuus, s.o. sosialistinen suurteollisuus, niin kauppapääoman (jopa yleensäkin pääoman) osuus ja sen välitystoiminta objektiivisesti eroaa yhteiskunnallisen merkityksensä puolesta oloista kapitalistisessa järjestelmässä, jossa tärkeät ja ratkaisevat tuotantovälineet kuuluvat kapitalisteille. Molemmissa tapauksissa saa kauppapääoma kauppavoittoa, joka puristetaan sekä työläisten, käsityöläisten että talonpoikien työstä. Mutta järjestelmässä, jossa proletariaatti määrää tuotannon välineistä, on kauppapääoma välittäjänä proletaarisen teollisuuden ja erilaisten kuluttajien välillä; kapitalistisessa järjestelmässä se on välittäjänä kapitalistisen teollisuuden ja kuluttajien välillä. Jos puhumme meidän maallemme luonteenomaisimmista ja tyypillisimmistä suhteista, niin kapitalistisen järjestelmän aikana kauppapääoma oli välittäjänä teollisuuskapitalistin ja talonpojan välillä, mutta nyt se tosiasiassa on välittäjänä talonpojan ja työläisvaltion välillä. Kapitalistisessa järjestelmässä se on renkaana, jonka avulla teollisuuskapitalisti realisoi teollisuudesta saamansa voiton. — Proletariaatin diktatuurin aikana se objektiivisesti »auttaa» sosialisoidun teollisuuden tuloksien realisoimista ja siten välillisesti edistää sosialistista kasaantumista.
Kansantaloustieteen alkeelliset totuudet opettavat meille, että kauppapääomalla on taipumus muuttua teollisuuspääomaksi. Kauppakapitalististen suhteiden vissi kestävyys ja kauppapääoman vissi kasaantuminen muuttavat kauppapääoman teollisuuspääomaksi ja kapitalististen suhteiden valta-asema yleisessä kiertokulussa siirtyy tuotantoon, mikä on taloudellisen elämän ratkaisevin ala. Tämän vuoksi meidän järjestelmäämme — yleisesti puhuen — sisältyy vissi vaara: jos kauppapääoma kasvaa yhä enemmän ja enemmän; jos se siirtyy hyökkäykseen; jos se muututtuaan teollisuuspääomaksi alkaa yhä suuremmalla menestyksellä kilpailla valtion teollisuuden kanssa ja »yksityinen yritteliäisyys» särkee muurinsärkijällään valtiotalouden »valtio-byrokraattiset» linnakkeet, niin silloin on tietysti edessämme kehitys, joka vie poispäin sosialismista. Tällä tavalla olisi taloutemme »takaperoinen kehitys» mahdollinen.
Mutta onnettomuudeksi Kautskylle ja koko menshevistis-sosialivallankumoukselliselle veljeskunnalle, joka ahnaasti himoaa tällaista kehitystä, ei meillä mitään sellaista ole havaittavissa. Edellisessä luvussa näemme, ettei pääoman siirtymisestä hyökkäyskannalle teollisuuden alalla voi olla puhettakaan. Päinvastoin näemme, että valtion sosialisoitu suurteollisuus laajenee ja kehittyy eteenpäin lujin, tietoisin ja voimakkain askelin.
Me saamme heti nähdä, että myöskin kaupan alalla on käynnissä itse asiassa samanlainen kehitys, vaikka keskinäiset suhteet valtion ja osuustoiminnallisen sekä yksityisen »pääoman» välillä tällä alalla ovat tietysti oleellisesti aivan toiset. Olemme jo aikaisemmin huomauttaneet siitä, että sotakommunisniin järjestelmän vallitessa, jolloin valtiolle juridisesti kuului melkein kaikki toimet tuotannon ja välityksen alalla ja jolloin yksityiskauppa oli kielletty, itse asiassa tämä yksityiskauppa faktillisesti kuitenkin sai tavattoman suuren merkityksen. A. Lositskin tekemien erikoistutkimusten mukaan, mitkä käsittävät 26 lääniä, hankkivat valtion elintarvekomiteat kaupunkien ja työläisyhdyskuntien väestölle vuosina 1918–19 maataloustuotteita 42 prosenttia, mutta »pussikauppiaat» 58 prosenttia. On otettava huomioon, että mikäli teollisuus oli käynnissä, työskenteli se melkein kokonaan puolustusta varten. Vuonna 1920 oli väestön varustaminen vuoteon 1912 verraten laskenut 86,5 prosentilla! Talonpoikaisto sai vain 13 prosenttia siitä, minkä se sai v. 1912.
Siirryttäessä uuteen talouspolitiikkaan joutui valtio äkkiä tilanteeseen, jolloin sen käsissä ei ollut niin minkäänlaista tavaroita välittävää koneistoa, samalla kun monimiljoonainen yksityiskauppiaiden joukko sai vapauden kaupantekoon. Vieläpä tukkukaupan alalla ja jopa valtion elimien välisessä liiketoiminnassakin, »yksityinen välittäjä», s.t.s. kauppakapitalisti esitti ensi aikoina tavattoman suurta osaa. Korkeimman kansantalousneuvoston tilasto toteaa, että tammi–maaliskuun aikana 1922 keskimäärin yksi neljännes 54–63 valtion elimen liikevaihdosta lankesi yksityisten henkilöiden osalle. M. M. Shirmunski suorittamassaan erikoistutkimuksessa, mikä koskee yksityisen pääoman osuutta, osoittaa, että tämä luku todellisuudessa oli huomattavasti suurempi.[1]
Vuoden 1921–22 toisella puoliskolla (touko-, kesä- ja heinäkuulla) oli yksityisten välittäjien käsissä 37–38 prosenttia valtioelimien koko liikevaihdosta ja 35–45 prosenttia liikevaihdosta valtioelimien ja yksityishenkilöiden välillä.[2]) Meillä oli siis tälläkin alalla, suoraan tuotannon lähteillä, huomattava määrä tärkeitä asemia. Vielä räikeämmän kuvan saamme, jos katselemme muutamia kaikkein tärkeimpiä teollisuusaloja maalis–marraskuun aikana vuonna 1922.
Kutomateollisuudesta joutui noin 40 prosenttia suoraan yksityishenkilöiden käsiin ja joidenkin kuukausien aikana he kankkivat käsiinsä aina 70–80 prosenttia puuvillatuotteista.
Suola, joka niihin aikoihin esitti tavattoman tärkeää osaa, kulki etupäässä yksityisen tukkukauppiaan käsien kautta.
Gummitavaroista oli 48,5 prosenttia yksityisten ostajien käsissä j.n.e.[3]
Voidaan sanoa, että tilanne kaupan alalla oli sangen vaarallinen: Alhaalla oli meillä loputon joukko yksityiskauppiaita, talonpojasta alkaen, »kemiallisen puhtaasti eroittuneita» »kapitalistin alkuja», jotka taas vuorostaan »kemiallisesti erottivat» keskuudestaan huomattavan ryhmän suurempia kapitalisteja. Ylhäällä taas oli liukkaita liikemiehiä, jotka huomattavalta osaltaan olivat keinottelijoita ja huijareita. Saatuaan liikkumisvapauden tunkeutuivat nämä ainekset tavattomalla tarmokkuudella valtioelimistömme kaikkiin sokkeloihin, missä vain tarjoutui pieninkin tilaisuus saada rosvon tavalla kiskotuksi itselleen korkeata kauppavoittoa tai keinottelun kautta saatua välityspalkkiota.
Mutta se oli aivan poikkeuksellinen aika, sillä silloin ei valtion ja osuustoiminnan käsissä ollut niin minkäänlaista kauppakoneistoa tavaranvaihdon ylläpitämiseksi. Se aika päättyi kahtaalle päin tapahtuvaan kehitykseen: toiselta puolen tapahtui vissi yksityisen kauppapääoman kasaantuminen, toiselta puolen taas valtion ja uudelleen järjestyneen osuustoiminnan elimet panivat käyntiin kuumeisen järjestämistyön, valikoivat sopivia henkilöitä, keräsivät alkeellisimpia kauppakokemuksia.
Siten yksityisen kauppapääoman poikkeuksellinen asema tuona verrattain lyhyenä aikana on vississä määrin jäänyt merkitsemään sitä, että asteettain jaloilleen nousseet järjestöt joutuivat taistelussa yksityistä pääomaa vastaan suorittamaan yhteiskunnallisia »oppikuluja». Luotuaan näin itselleen perustan, on työläisvaltio jo voinut aloittaa asteettaisen, alussa tosin tavattoman hitaan, melkein huomaamattoman hyökkäyksen myöskin kaupallisella rintamalla.
Sisämaankauppakansankomisariaatin antamien tietojen mukaan voidaan tätä kehityskulkua kuvata seuraavilla taulukoilla:
| SNTL:n sisäinen kauppavaihto raha-asiainkansankomisariaatin ja muista lähteistä saatujen täydentävien tietojen pohjalla. |
||||||
| I puolivuosi 1922–23. | ||||||
| Miljoonissa kultaruplissa | ||||||
| Valtio | Osuuskaupat | Yksityiset | Yhteensä | |||
| Absoluuttiset luvut | 3,203,5 | 1,123,3 | 3,392,2 | 7,719,0 | ||
| Prosenttimäärä kokonaissummasta |
41,5 | 14,6 | 43,9 | 100 | ||
| 56,1 | ||||||
| Lisäämällä talonpoikain »torikaupan» (arvioluv.) |
3,203,5 | 1 123,3 | 4,391,2 | 8,719,0 | ||
| Prosenttimäärä kokonais- summasta |
36,4 | 12,7 | 50,9 | 100 | ||
| 49,1 | ||||||
| II puolivuosi 1923–24. | ||||||
| Miljoonissa kultaruplissa | ||||||
| Valtio | Osuuskaupat | Yksityiset | Yhteensä | |||
| Absoluuttiset luvut | 1,021,3 | 2,845,5 | 6,965,7 | 13,832,5 | ||
| Prosenttimäärä kokonaissummasta |
43,5 | 20,6 | 35,9 | 100 | ||
| 64,1 | ||||||
| Lisäämällä talonpoikain »torikaupan» (luvut arvioituja) |
6,021,3 | 2,845,5 | 6,965,7 | 15,832,5 | ||
| Prosenttimäärä kokonais- summasta |
38,0 | 18,6 | 43,4 | 100 | ||
| 56,6 | ||||||
Valtion ja osuuskauppojen kauppa siis kasvoi 56,1 %:sta 64,1 %:iin, samalla kun yksityiskauppa laski 43,9 %:sta 35,9 %:iin. Samoin näemme, että valtion ja osuuskauppojen kaupan ominaispaino on suhteellisesti lisääntynyt, jos otamme lukuun sen pikkukaupan, »torikaupan», jota talonpojat harjoittavat.
Huolimatta siis siitä, miiä Kautsky ja niin sanotusta »sosialistisesta» leiristä kotoisin olevat kapitalismin puolustajat sanovat, laajenevat ja kehittyvät meillä antikapitalistiset muodot kaiken uhallakin myöskin tavaranvaihdon alalla.
Olemme esittäneet summittaisia ja aivan yleisiä lukuja, joiden tarkkuudesta ei voi mennä takuuseen. Mutta todistuksena siitä, että ne kuitenkin suurin piirtein kuvastavat asiain todellista tilaa, on se, että myöskin kaikissa muissa luvuissa esiintyy aivan sama tendenssi, joka viittaa yksityiskaupan suhteellisen osuuden alenemiseen.
Meillä on esim. tiedot kahdentoista valtiosyndikaatin (kutoma-, metalli-, Uraalin metalli-, maatalouskone-nafta-, porsliini-, mahorkka-, kasvisöljy-, rasva-, tärkkelys- ja suolasyndikaatin) välittäjistä.
| 12 syndikaatin tukkukaupan jakaantuminen välittäjien kesken. | |||||
| Tukkumyynti. | |||||
| Siitä prosenteissa | |||||
| Tilikausi | Yhteensä tuhansissa kultaruplissa |
Valtion järjestöille |
Osuustoiminnallisille järjestöille |
||
| 1. | puolivuosi | 1923–24 | 210,829 | 55,3 | 23,3 |
| 2. | » | 1923–24 | 331,127 | 44,2 | 39,5 |
| 1. | » | 1924–25 | 410,856 | 39,7 | 46,0 |
| Siitä prosenteissa | |||||
| Tilikausi | Sekayhtiöille | Yksityisille | Muille | ||
| 1. | puolivuosi | 1923–24 | 0,5 | 20,0 | 0,9 |
| 2. | » | 1923–24 | 0,1 | 15,6 | 0,6 |
| 1. | » | 1924–25 | 1,2 | 12,6 | 0,5 |
Yksityisten ostajien osuus siis lyhyen ajan kuluessa pieneni lähes kaksinkertaisesti (20,0 prosentista 12,6 prosenttiin).
Samallainen päävirtaus on havaittavissa myöskin tavarapörssien liikevaihdossa. Moskovan ja 70 maaseudun tavarapörssin liikevaihto kasvoi talousvuoden 1923–24 alusta seuraavan talousvuoden ensimmäisen puolivuoden loppuun enemmän kuin kaksinkertaiseksi (202,9 %). Tämän liikevaihdon jakaantuminen eri välittäjien kesken ja jakaantumisen kehitys tarjoavat varsin mielenkiintoisen kuvan.
| Moskovan ja 70 maaseudun tavarapörssin liikevaihto talousvuonna 1923–24 ja vuoden 1924–25 ensimmäisellä puolivuodella. | ||||
| 1. Myynnit | ||||
| Miljoonissa kultaruplissa | ||||
| Valtion elimet | Sekayhtiöt | |||
| Moskovan pörssi |
70 maaseutu- pörssiä |
Moskovan pörssi |
70 maaseutu- pörssiä |
|
| 1. puolivuosi 1924–25 | 1,167,5 | 1,106,5 | 26,3 | 38,9 |
| Prosenteissa | 89,5 | 80,5 | 2,0 | 2,8 |
| 2. puolivuosi 1923–24 | 725,2 | 701,4 | 17,2 | 28,4 |
| Prosenteissa | 89,1 | 79,6 | 2,1 | 3,3 |
| 1. puolivuosi 1923–24 | 637,1 | 442,1 | 16,0 | 16,3 |
| Prosenteissa | 85,9 | 76,2 | 2,2 | 2,8 |
| Osuuskaupat | Yksityiset | |||
| Moskovan pörssi |
70 maaseutu- pörssiä |
Moskovan pörssi |
70 maaseutu- pörssiä |
|
| 1. puolivuosi 1923–24 | 28,3 | 57,3 | 59,4 | 64,6 |
| Prosenteissa | 3,8 | 9,9 | 8,1 | 11,1 |
| 2. puolivuosi 1923–24 | 29,3 | 90,2 | 42,6 | 61,0 |
| Prosenteissa | 3,6 | 10,2 | 5,2 | 6,9 |
| 1. puolivuosi 1924–25 | 59,8 | 158,0 | 51,5 | 71,6 |
| Prosenteissa | 4,6 | 11,5 | 3,9 | 5,2 |
| 2. Ostot | ||||
| Valtion elimet | Sekayhtiöt | |||
| Moskovan pörssi |
70 maaseutu- pörssiä |
Moskovan pörssi |
70 maaseutu- pörssiä |
|
| 1. puolivuosi 1923–24 | 473,7 | 327,9 | 26,8 | 16,8 |
| Prosenteissa | 63,9 | 56,5 | 3,6 | 2,9 |
| 2. puolivuosi 1923–24 | 527,0 | 432,8 | 18,2 | 25,3 |
| Prosenteissa | 64,7 | 49,2 | 2,2 | 2,8 |
| 1. puolivuosi 1924–25 | 935,1 | 627,2 | 22,2 | 59,0 |
| Prosenteissa | 71,5 | 50,7 | 1,7 | 4,3 |
| Osuuskaupat | Yksityiset | |||
| Moskovan pörssi |
70 maaseutu- pörssiä |
Moskovan pörssi |
70 maaseutu- pörssiä |
|
| 1. puolivuosi 1923–24 | 83,5 | 123,4 | 156,8 | 112,2 |
| Prosenteissa | 11,3 | 21,3 | 21,2 | 19,3 |
| 2. puolivuosi 1923–24 | 179,1 | 316,7 | 98,0 | 106,3 |
| Prosenteissa | 22,0 | 36,0 | 11,1 | 12,0 |
| 1. puolivuosi 1924–25 | 263,0 | 498,9 | 84,8 | 119,2 |
| Prosenteissa | 20,2 | 36,3 | 6,6 | 8,7 |
Ylläolevasta selviää, että ostoihin nähden yksityisostojen prosenttimäärä pörssien yleisessä liikevaihdossa aleni seuraavalla tavalla: Moskovan pörssissä 21,2 %:sta 6,6 %:iin s.t.s. enemmän kuin kolminkertaisesti, maaseutupörsseissä 19,3:sta 8,7 %:iin, siis enemmän kuin kaksinkertaisesti.
On vielä otettava huomioon se seikka, että yksityisten kaupoista huomattava osa tapahtui tavalla tai toisella valtion luoton varassa. Talousvuoden 1923–24 maaliskuuhun mennessä joutui »vähintään 25 % teollisuustuotannon tavaraluotosta (luotto- ja sekalaisina kauppoina) yksityispääoman käsiin».[4]
Tarkastellessamme kaupan alalla tapahtunutta monivivahteista kehitystä, voimme panna merkille koko joukon ilmiöitä, jotka osoittavat, että tämä kehitys noudattaa perustavaa laatua olevaa lakimääräisyyttä. Sellaisia ilmiöitä ovat: tavaranvaihdon yleisesti havaittavissa oleva nopea kasvu, yksityiskaupan jatkuva perääntyminen, osuustoiminnan erikoinen kasvu jakelujärjestelmän päämuotona j.n.e. Yksityiskaupan syrjäyttäminen noudattaa niinikään tarkoin omaa kuvaavaa lakimääräisyyttään: ennen kaikkea yksityiskauppa joutuu syrjään suuresta tukkukaupasta ja siirtyy tukku-vähittäiskaupan ja pelkän vähittäiskaupan alalle, sen jälkeen se yleensä nopeammin luopuu asemistaan kaupungeissa ja kauppapääoma siirtää voimansa maaseudulle, missä sen päätoimialaksi muuttuu viljan ja raaka-aineen hankinta. Mutta sielläkin yksityiskauppa hiljalleen perääntyy tosin kyllä vielä lujista taloudellisista asemistaan sitä myöten, kun meidän valtiokauppamme ja varsinkin osuustoiminta edistyy, joka viimemainittu meidän oloissamme nauttii erikoisoikeuksia ja -etuja ja on mitä kiinteimmässä yhteydessä proletaarisen valtion taloudellisten elimien kanssa. Aikamme luonteenomaisin piirre: suuremmoinen rakennus- ja järjestelytyö ei vielä ole riittävässä määrin vallannut takapajuista, kymmeniin miljooniin talouksiin jakaantunutta maaseutuamme. Senvuoksi on varsin luonnollista, että meidän taloudellinen järjestelytyömme siellä muodostuu pitkäaikaiseksi. Mutta jo nytkin on nähtävissä, miten yksityisostajan, kaupustelijan ja koronkiskurin tilalle yhä suuremmassa määrin astuu osuuskauppa, jonka toiminnan tukena ovat kaikki proletaarisen diktatuurin taloudelliset elimet.
Ja tässä tulee meidän — puhuessamme yksityisen pääoman osuudesta — ottaa huomioon, että me itse rahoitamme sitä vississä määrin. Niinpä yksityisten vilja- ja raaka-aineen hankkijain toiminta v. 1923–24 kävi niiden etumaksujen avulla, joilla valtion laitokset rahoittivat yksityisiä hankkijoita. Eri laitosten menettelytavat olivat tässä suhteessa sangen erilaisia, mutta yleensä voidaan sanoa, että valtio keskimäärin rahoitti (suoranaisten ennakkomaksujen sekä tavaroita ja rahtikirjoja vastaan myönnetyn pankkiluoton muodossa) noin 30 % liikevaihdosta.[5]) On tietysti selvää, että sitä myöten kun osuustoiminnalliset järjestöt kasvavat, kääntyy valtion luotonannon vaaka yhä ratkaisevammin niiden puolelle, ja kaikilta puolilta tapahtuvan yhtenäisen taloudellisen hyökkäyksen edessä täytyy yksityisen pääoman siirtyä alueelta toiselle ja perääntyä askel askeleelta yhä kauemmaksi taloudellisen rintaman selkäpuolelle. Mutta sinnekin tunkeutuvat uuden järjestelmiin taloudelliset voimat. Siten laajenee ja siirtyy eteenpäin voitokas sosialistinen hyökkäys.
Mitä voi »oppinut» Karl Kautsky väittää näitä numeroita, tosiasioita ja päätelmiä vastaan? Mitä sanoo herra Dan tällaisen »kansallistuttamisen laajan peruuttamisen» johdosta?
Mitä he sanovat? Yhtä ja samaa, arvoisa lukija. Aina vain samaa. Vastoin järkeä, vastoin kaikkia luonnonlakeja tulevat he papukaijan tavoin toistamaan samoja sanoja, samoja fraaseja, jotka he ovat saaneet päähänsä lokakuun päivistä lähtien.
Niin käskee heitä »korkein laki»: kansainvälisen porvariston edut, viha vallankumousta kohtaan, rakkaus rauhalliseen yömyssyyn, kunnioitus pyhää yksityisomistusta. silinterihattua, kaksin maattavaa sänkyä ia silavapalaa kohtaan, jonka porvaristo viskaa näille »kulttuurin ja sivistyksen» suojelijoille.
»Ohne Wurst und Speck
hat das Leben keinen Zweck».[6]
Tai kuten kirjoittaa (»vallankumouksellinen»!!) Kautsky:
»Maailma tarvitsee nykyään kaikkein enimmän lepoa ja lujuutta» (»Ruhe und Stetigkeit»).[7]
Nukkukaa hyvin, herra Kautsky! Mutta miksi sitten kirjoittaa sellaisia palokirjasia? Pitäkää varanne, kansalainen! Erehdytte, vieläpä kaksinkerroin sekä »silavaan» että »lujuuteen» nähden...
[1] Shirmunski: Yksityinen pääoma tavaranvaihdossa, siv. 13.
[2] Shirmunski, sama teos, siv. 18.
[3] Shirmunski, sama teos, siv 21 ja seuraavat sivut.
[4] S. M—ow: »Yksityispääoman osuudesta meidän kansantaloudessamme». »Suunnitelmallinen talous» -nimisessä lehdessä, huhtik. 1925.
[5] S. M—ow: »Yksityispääoman osuudesta j.n.e.», sivu 86.
[6] »Ilman makkaraa ja läskiä ei elämällä ole mitään tarkoitusta» — saksalainen sananlasku.
[7] Karl Kautskyn kirjanen, sivu 38.