Julkaistu: 10. joulukuuta 1918. Собрание Узаконений и Распоряжений Рабочего и Крестьянского Правительства РСФСР. 1918; N:o 87–88. Ст. 905.
Suomennos: Tuntematon
Lähde: »Työlakien kokoelma». Suomalaisten Kommunistien Sarjajulkaisu N:o 66. V.K.P. Suomalaisten Järjestöjen Keskus-Toimisto, Pietari 1920
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
I. Työlakien kodeksi (kokoelma) astuu voimaan tultuaan julkaistuksi »Työläis- ja Talonpoikaishallituksen laki- ja asetuskokoelmassa». Kaikkien Neuvostovallan paikallisten elimien tulee sitä laajalti levittää työtätekevän väestön keskuuteen, ja on se julkipantava näkyvälle paikalle kaikissa neuvostolaitoksissa.
II. Työlakien kokoelman määräykset ulotetaan koskemaan kaikkia palkkatöissä työskenteleviä henkilöitä, ja ovat ne velvoittavia kaikille liikkeille, laitoksille ja talouksille (neuvostojen hallussa oleville, yleisille, yksityisille ja kotitalouksille) samoin kuin kaikille yksityisille henkilöille, jotka käyttävät vierasta palkkatyötä.
III. Kaikki aikaisemmin julkaistut ja vastaisuudessa julkaistavat yleisluontoiset työkysymyksiä koskevat määräykset (eri virastojen antamat määräykset, ohjesäännöt, sisäistä järjestystä koskevat säännökset y.m.s.) samoin kuin yksityiset sitoumukset ja sopimukset ovat täst'edes voimassa vain sikäli, mikäli ne eivät ole ristiriidassa tämän työlakien kokoelman määräysten kanssa.
IV. Kaikki aikaisemmin solmitut, samoin kuin vastaisuudessa solmittavat työtä koskevat sopimukset, mikäli ne ovat ristiriidassa tämän työlakien kokoelman määräysten kanssa, kumotaan voimastaan eivätkä ole velvoittavia työntekijälle eivätkä vieraan työn käyttäjälle.
V. Niissä talouksissa ja laitoksissa, jotka käyttävät työtä järjestetyn yhteistoiminnan muodossa (kts. tämän kodeksin 6 §:n a-kohtaa), on työntekijöille Neuvostovallan keskuselimien johdolla annettava mahdollisimman laaja itsehallinto, jolle yksin voi perustua työtätekevien joukkojen hedelmällinen kasvattaminen sosialistisen ja kommunistisen järjestelmän henkeen.
VI. Neuvostolaitosten perustamissa tai ylläpitämissä kommuunisissa talouksissa (maatalous- y.m. kommuuneissa) noudatettavat työehdot järjestellään Neuvostojen Yleisvenäläisen Toimeenpanevan Keskus-Komitean ja Kansankomisaarien Neuvoston vastaisuudessa julkaistavilla erikoisilla asetuksilla ja Maanviljelys- sekä Työasiain kansankomisariaatin antamilla ohjesäännöillä.
Maanviljelijöiden noudatettavat, heidän käytettäväkseen annetulla maalla tapahtuvan työn ehdot määritellään maalakien kokoelmassa.
Itsenäisten käsityöläisten työehdot säännöstellään erikoisilla Työasiain Kansankomisariaatin asetuksilla.
1. Kaikki Venäjää Sosialistisen Federatiivisen Neuvosto-Tasavallan kansalaiset, 2 ja 3 §:ssä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta, ovat työvelvollisia.
2. Työvelvollisuuden alaisia eivät ole:
3. Väliaikaisesti työvelvollisuudesta vapautetaan:
4. Kaikkien koulujen oppilaat suorittavat työvelvollisuutensa koulussa.
5. Ainaisen sekä tilapäisen työkyvynmenettämisen todenperäisyyden tulee olla sen kaupungin, piirin tai alueen yleisen apukassan, tapaturmakassan tai niitä vastaavien laitosten lääkintä- ja terveysasiain tuntijain toimiston antamalla lääkärin todistuksella osoitettu, missä asuu se henkilö, jonka työkyvyttömyys on todistettava.
Muistutus 1. Määräykset, joita on noudatettava työkyvyttömyyttä todettaessa, seuraavat liitteenä.
Muistutus 2. Yhteiskunnalle hyödyllistä työtä tekemättömät, työvelvollisuuden alaiset henkilöt voidaan paikallisten edustajain neuvostojen harkinnan mukaan pakoittaa yleisiin töihin ehdoilla, joita työasiainosastot ammatillisten liittojen paikallisten neuvostojen kanssa sopien määräävät.
6. Työtä suoritetaan seuraavissa muodoissa:
7. Valtion (neuvosto-) laitoksissa säännöstellään työehdot tariffisäädöksillä, jotka Työasiain Kansankomisariaatti Neuvostokeskusvallan nimessä vahvistaa.
8. Kaikki neuvostojen omaamia, samoin kuin myös kansallistutettuja yleisiä sekä yksityisiä liikkeitä ja talouksia koskevat työehdot säännöstellään tariffisäädöksillä, jotka laatii asianomainen ammattiliitto liikkeiden ja talouksien johtajien tahi omistajien kanssa sopien sekä vahvistaa Työasiain Kansankomisariaatti.
Muistutus. Ellei talouksien ja liikkeiden johtajien tai omistajien kanssa voida asiasta sopia, laatii ammattiliitto tariffisäädökset, jotka heti saatetaan Työasiain Kansankomisariaatin vahvistettaviksi.
9. Sellaisen työn säännöstelemiseksi, joka suoritetaan yksilöllisinä palveluksina ja erityisenä, määrättynä työnä, laativat tariffisäännöksiä vastaavat ammatilliset liitot ja vahvistaa ne Työasiain Kansankomisariaatti.
10. Jokainen työkykyinen kansalainen on oikeutettu saamaan ammattitaitoaan vastaavaa työtä ja siitä sellaiselle työlle määrätyn palkan.
Muistutus. Työvoimanjako-osaston piirissä olevalla siirtotoimistolla on kulloinkin sopien asianomaisen ammatillisen järjestön kanssa, oikeus osoittaa niille työntekijöille ja työntekijäryhmille, joilla ei ole työtä saatavana heidän omalla ammattialallaan, työtä jollakin muulla ammattialalla.
11. Työnsaantiin ovat oikeutetut ensi sijassa työvelvollisuuden alaiset henkilöt.
12. Työvelvollisuudesta vapautetuista henkilöistä ovat työnsaantiin oikeutetut vain 2 §:u b-kohdassa mainitut henkilöt.
13. Kokonaan työnsaannin oikeutta vailla ovat 2 §:n a- ja b-kohdissa mainitut ja, väliaikaisesti, 3 §:ssä mainitut henkilöt.
14. Oikeutta saada yön aikana tehtävää tai erikoisen raskasta tai terveydelle vaarallista työtä ei ole naisilla eikä alle 18-vuotisilla miespuolisilla henkilöillä.
Muistutus. Luettelon tässä pykälässä mainituista erikoisen raskaista ja terveydelle vaarallisista töistä laatii Työasiain Kansankomisariaatin Työväensuojelus-osasto, ja julkaistaan se säännöllisesti joka vuoden tammikuulla »Työläis- ja Talonpoikais-hallituksen laki- ja asetuskokoelmassa».
15. Työntekijäin työnsaannin oikeudesta pitävät huolta työvoimanjako-osastot, ammattiliitot ja kaikki Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvosto-Tasavallan laitokset.
16. Työntekijän työhönotto tapahtuu työvoimanjako-osaston välityksellä.
17. Työntekijän työhönotto työvoimanjako-osaston ohi on sallittua vain siinä tapauksessa, että hänet asianomaisen neuvostolaitoksen tai liikkeen toimittamaa valinnan tietä kutsutaan palvelukseen.
18. Valintamenettelytapaa käytetään vain niissä tapauksissa, jolloin työ vaatii tekijältään poliittista luotettavaisuutta tai harvinaisia spesialistitietoja, joita toimeen kutsuttavalla henkilöllä on.
19. Valinnan tietä työhön kutsutut henkilöt ovat velvolliset ennen työhön ryhtymistään ilmoittautumaan työvoimanjako-osastossa registeröitäviksi, mutta eivät ole tämän lakikokoelman IV:nnessä osassa määrättyä koetta koskevien sääntöjen alaisia.
20. Työttömien työhönotto työvoiman jako-osaston välityksellä tapahtuu 21–30 §:ien säätämässä järjestyksessä.
21. Työntekijä, jolla ei ole työtä omalla ammattialallaan, merkitään paikallisessa työvoimanjako-osastossa työttömien rekisteriin.
22. Kaikki liikkeet ja henkilöt, jotka tarvitsevat työvoimaa jonkin työn suorittamiseksi, kääntyvät paikallisen tvövoimanjako-osaston tai sen alaosaston (kirjeenvaihto-osaston) puoleen, ilmoittaen anomuksessaan sekä tarjotun työn ehdot että myöskin ne ehdot, jotka työntekijän tulee täyttää (ammatti, erikoistiedot ja -taidot, kokemus).
23. Vastaanotettuaan 22 §:ssä mainitun anomuksen työvoimanjako-osasto lähettää, ennakolta määräämäänsä järjestysvuoroa noudattaen, anomuksessa vaaditut ehdot täyttävän henkilön esitettyyn työhön.
24. Työtön ei ole oikeutettu kieltäytymään vastaanottamasta hänelle omalla ammattialallaan tarjottua työtä, jolleivät työehdot poikkea vastaavan tariffiasetuksen tai, tariffin puutteessa, vastaavan ammattiliiton määräämistä normeista.
25. Työtön, joka on saanut korkeintaan 2 viikkoa kestävän työn, luetaan edelleenkin työttömien joukkoon kuuluvaksi eikä menetä työvoimanjako-osastolla järjestysvuoroaan työnsaantiin.
26. Jollei paikallisessa työvoimanjako-osastossa kysymyksessäolevalla hetkellä ole saatavana vaaditut ehdot täyttävää työntekijää, lähetetään anomus heti piirissä olevaan siirtotoimistoon, josta toimenpiteestä lähetetään samalla ilmoitus sille työlaitokselle tai henkilölle, joka on anomuksen tehnyt.
27. Kun työtä on tarjottu toiselta paikkakunnalta, tapahtuu sille paikkakunnalle matkustamaan halukkaitten, asianomaisessa työvoimanjako-osastossa rekisteröitäviksi ilmoittautuneitten työntekijöitten työhön lähettäminen ilmoittautumisjärjestyksessä; jollei ole saatavana riittävää määrää toiselle paikkakunnalle työntekoon matkustamaan halukkaita työntekijöitä, lähettää työvoimanjako-osasto puuttuvan työntekijämäärän muista työntekijöistä, heidän ilmoittautumisjärjestyksessään, jolloin sellaisia henkilöitä, jotka palkallaan elättävät muitakin kuin itseään, ei pidä lähettää ennen yksinäisiä.
28. Jollei työvoimanjako-osastolla ole sen toiminta-alueella saatavana vaaditut ehdot täyttäviä työntekijötä, on Piirin siirtotoimisto oikeutettu, asianomaisen ammatillisen järjestön kanssa sopien, lähettämään vaaditun spesialistityöläisen sijasta toiseen työntekijäluokkaan kuuluvan työttömän työläisen, joka ammattinsa puolesta on mahdollisimman sopiva kyseessäolevan työn suorittamiseen.
29. Työtön, joka on saanut muunlaista kuin omaa spesiaalialaansa vastaavaa työtä, on velvollinen ryhtymään siihenkin, mutta voi ilmoittaa haluavansa tehdä sitä vain toistaiseksi, siksi kunnes saa työtä omalla spesiaalialallaan.
30. Niitä työläisiä varten, jotka tekevät työtä muulla kuin omalla spesiaalialallaan ja jotka ovat ilmoittaneet haluavansa tehdä heille tarjottua työtä vain toistaiseksi, säilytetään työvoimanjako-osastossa heidän vuorojärjestyksensä entisellään, kunnes he saavat työtä omalla ammattialallaan.
31. Yksityiset henkilöt, jotka rikkovat työnvälitysjärjestyksestä tässä osassa annettuja määräyksiä, saatetaan paikallisen työvoimanjako-osaston kollegion määräämään rangaistukseen, jonka vähin määrä on 300:n ruplan sakko tai yhden viikon vapauden menettäminen. Neuvostolaitokset ja neuvostojen toimihenkilöt vastaavat työnvälityksen järjestyksestä annettujen määräysten rikkomisesta siten kuin virkarikoksesta.
32. Jos työ on pitempiaikaista, tapahtuu lopullinen työhönotto vasta edelläkäyvän koeajan jälkeen, jonka pituus työläisille on korkeintaan 6 päivää, neuvostolaitosten vähemmän vastuunalaisissa ja ammattitaitoa vaatimattomissa tehtävissä oleville kaksi viikkoa sekä ammattitaitoa vaativissa ja vastuunalaisissa tehtävissä oleville yksi kuukausi.
33. Kokeilun tuloksista riippuen työntekijä joko otetaan pysyvästi työhön tai hänet poistetaan siitä, jolloin jälkimäisessä tapauksessa hänelle kokeiluajalta maksetaan kysymyksessäolevaa työlajia varten tariffissa säädetty palkka.
34. Kokeilun tuloksista (työhönotosta tai poispanosta) tehdään heti ilmoitus työvoimanjako-osastolle.
35. Koeajan loppuun asti luetaan työntekijä työttömien joukkoon kuuluvaksi, ja hän säilyttää työvoimanjako-osastolla hänelle rekisteröitäessä merkityn järjestyssijan.
36. Työntekijä, jota koeajan kuluttua ei ole lopullisesti työhön otettu, voi hylkäämisen johdosta tehdä valituksen sille ammattiliitolle, jonka jäsen hän on.
37. Jos ammattiliitto katsoo edellisessä pykälässä mainitun valituksen perustelluksi, ryhtyy se valituksentekijän työhönottamisesta neuvotteluihin sen laitoksen tai henkilön kanssa, joka on kieltäytynyt ottamasta työntekijää pysyvästi työhönsä.
38. Jos 37 §:ssä mainitut neuvottelut jäävät tuloksettomiksi, siirtyy asia paikallisen työasiainosaston käsiteltäväksi, jonka viimemainitun päätös katsotaan lopulliseksi, niin että sen johdosta ei enään voi valitusta tehdä.
39. Työasiainosasto voi velvoittaa sen henkilön tai laitoksen, joka perusteettomasti siitä on kieltäytynyt, ottamaan työntekijän pysyvästi työhönsä, ja voi työasiainosasto lisäksi tuomita mainitun henkilön tai laitoksen maksamaan työntekijälle tariffin määräämän palkan lukien siitä hetkestä, jolloin häneltä työ kiellettiin, siihen hetkeen asti, jolloin hän työasiainosaston päätöksen nojalla työtä saa.
40. Kaikissa vierasta palkkatyövoimaa käyttävissä liikkeissä, laitoksissa ja talouksissa voi työntekijän siirtäminen työpaikasta toiseen tapahtua ainoastaan työtoiminnan etuja silmälläpitäen ja hallinnon asianomaisen orgaanin määräyksen perusteella.
Muistutus. Tässä pykälässä mainittu määräys ei koske vierasta palkkatyövoimaa käyttävien yksityisten henkilöitten palveluksessa toimivia työntekijöitä, jos työvoimaa käytetään 6 §:n b- ja c-kohdissa mainitulla tavalla.
41. Työntekijän siirtäminen toiseen työhön siinä liikkeessä, työlaitoksessa tai taloudessa, missä hän työskentelee, tapahtuu kysymyksessäolevan liikkeen, työlaitoksen tai talouden hallinto-orgaanien tekemän päätöksen nojalla.
42. Siirtäminen, josta on seurauksena työntekijän siirtyminen toiseen samalla tai eri paikkakunnalla sijaitsevaan liikkeeseen, työlaitokseen tai talouteen, tapahtuu vastaavan hallinto-orgaanin toimesta työvoiman jako-osaston tieten.
43. 40 §:ssä mainitun hallinto-orgaanin antaman, työntekijän siirtämistä toiseen paikkaan koskevan määräyksen johdosta voi henkilö tai järjestö, jota asia koskee, tehdä valituksen asianomaiseen (paikkakunnan tai alueen) työasiain osastoon.
44. Työasiain osaston tekemän, siirtämistä koskevan päätöksen johdosta voivat molemmat riitapuolet tehdä valituksen alueen työasiain osastoon tai Työasiain Kansankomisariaattiin, joiden riitakysymyksen johdosta tekemä päätös on lopullinen, eikä sen johdosta enää voi valitusta tehdä.
45. Sellaisessa tapauksessa, että kiireellisten, yhteiskunnallisesti välttämättömien töiden suorittamiseksi ei ole saatavana riittävää määrää tällaisiin töihin vapaaehtoisesti haluavia henkilöitä, voi alueen työasiain osasto vastaavien ammatillisten järjestöjen antaman ja Työasiain Kansankomisariaatin vahvistaman suostumuksen perusteella määrätä kokonaisen työntekijäryhmän siirrettäväksi siitä järjestöstä, missä se työskentelee, toiseen joko samalla tai eri paikkakunnalla olevaan.
46. Työntekijän vapauttaminen työstä siinä liikkeessä, laitoksessa tai taloudessa, missä hän kysymyksessäolevalla hetkellä toimii, sallitaan seuraavissa tapauksissa:
47. Kun on kysymyksessä työstä vapauttaminen 46 §:n a-, b- tai d-kohdassa mainittujen syiden perusteella, on sen liikkeen, laitoksen tai talouden, jossa työntekijä toimii, hallinto-orgaanin tai vastaavasti myös sen yksityisen henkilön, jonka palveluksessa työntekijä on, tehtävä vapauttamisesta työntekijälle ilmoitus 2 viikkoa ennen erottamista, samalla antaen asiasta tiedon paikalliselle työvoimanjoko-osastolle.
48. Työntekijä, joka vapautetaan työstä 46 §:n a-, b- tai d-kohdassa mainittujen syiden perusteella, luetaan työttömäksi irtisanomishetkestä alkaen, ja on hän työvoimanjako-osaston työttömien luettelossa saapa määrätyn järjestysajan, mutta tulee hänen kuitenkin edelleenkin täyttää tehtävänsä, kunnes edellisessa pykälässä mainittu kahden viikon määräaika on loppuun kulunut.
49. 46 §:n a-, b- ja d-kohdissa mainituista syistä tehdyn eroittamispäätöksen johdosta voivat ne henkilöt, joita asia koskee, tehdä valituksen paikalliseen työasiain osastoon.
50. Paikallisen työasiain osaston eroittamisasiassa tekemän päätöksen johdosta voivat asianomaiset tehdä valituksen alueen työasiain osastoon, jonka riitakysymyksen johdosta tekemä päätös katsotaan lopulliseksi, eikä sen johdosta enää voi valitusta tehdä.
51. Siinä tapauksessa, että työntekijä omasta alotteestaan haluaa erota liikkeen, laitoksen tai talouden palveluksesta (kts. 46 §:n e-kohta), on asianomaisen työntekijäin itsehallinto-orgaanin (tehdas- t.m.s. komitean) tutkittava eroamisen syyt.
Muistutus. Tässä pykälässä mainittu määräys ei koske niitä tapauksia, jolloin työntekijä eroaa yksityisen, vierasta palkkatyövoimaa käyttävän henkilön palveluksesta, jos työtä tehdään 6 §:n b- ja c-kohdissa mainituissa muodoissa.
52. Jollei työntekijäin itsehallinto-orgaani (tehdas- t.m.s. komitea), tutustuttuaan työstä eroamisen syihin, pidä niitä kyllin perusteltuina, on työntekijän edelleenkin jatkettava työtään mutta voi hän tämän itsehallinto-orgaanin päätöksen johdosta valittaa vastaavaan ammattiliittoon.
53. Jos työntekijä omavaltaisesti, vastoin 52:ssa §:ssä annettua määräystä, jättää työn, menettää hän yhden viikon ajaksi registeröimisoikeutensa työvoimanjako-osastolla.
54. Jokaisesta tapauksesta, jolloin työläinen jättää työn, on palkkatyövoimaa käyttävien laitosten ja henkilöitten tehtävä ilmoitus paikalliselle työvoimanjako-osastolle ja sille ammattiliitolle, jonka jäsen työntekijä on, jolloin samalla myös on ilmoitettava eroamisaika ja eroamisen syyt.
55. Työntekijälle vierasta palkkatyövoimaa käyttävässä liikkeessä, laitoksessa tai taloudessa tehdystä työstä tulevan työpalkan suuruus, samoinkuin sen maksamisehdot ja -järjestys määritellään yksityiskohtaisesti kutakin työlajia varten tämän lakikokoelman 7–9 §:ssä mainitussa järjestyksessä laadituissa tariffeissa.
56. Antaessaan tariffimääräyksiä, eivät niitä laativat laitokset saa poiketa tässä työlakien kokoelman osassa annetuista määräyksistä.
57. Tariffeja laativat laitokset jakavat työpalkkaperusteita määrätessään kaikki kulloinkin kysymyksessäolevan ammattialan työntekijät ryhmiin ja luokkiin, sekä määräävät kutakin ryhmää ja luokkaa varten tarkan palkan.
38. Tariffiasetuksessa määrätty palkka ei missään tapauksessa saa olla pienempi sitä toimeentulominimiä, jonka Työasiain Kansankomisariaatti on säätänyt Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvosto-Tasavallan eri seutujen väestöä varten ja joka on julkaistu Työläis- ja talonpoikaishallituksen laki- ja asetuskokoelmassa.
59. Määrätessä työpalkan suuruutta kutakin työntekijäryhmää ja -luokkaa varten on otettava huomioon: työn raskaus, työolojen vaarallisuus, tehtävän työn monimutkaisuus ja tarkkuus, sen täyttämisessä tarpeellisen itsenäisyyden ja vastuunalaisuuden aste, sekä sen edellyttämät ennakkotiedot ja -taidot ynnä kokemus.
60. Kunkin työntekijän työpalkka määrätään asettamalla hänet määrättyyn työntekijäryhmään ja -luokkaan.
61. Kunkin eri ammattialan työntekijäin jaon ryhmiin ja luokkiin toimittavat erikoiset, asianomaisten ammattiliittojen yhteyteen muodostetut paikalliset ja keskusarvioimiskomiteat.
Muistutus. Arvioimiskomiteoitten työn järjestyksen määrää Työasiain Kansankomisariaatti.
62. Tariffiasetuksessa määrätään normaalityöpäivän kuluessa tehdystä tai kappaletöistä tulevan palkan suuruus sekä erittäin ylitöistä tuleva palkka.
63. Kappaletöistä tulevan palkan suuruus lasketaan tariffin määräämästä paivätyöpalkasta siten, että päiväpalkka jaetaan normaaliksi arvioidulla päivässä valmistettujen esineitten kappaleluvulla.
64. Ylityöstä määrätty palkka ei saa kohota yli 11⁄2-kertaisen normaalityöpalkan.
65. Paitsi ylityöstä tulevaa korvausta, ei millään työalalla sallita minkäänlaista lisäkorvausta (yli kysymyksessäolevaa ryhmää ja luokkaa varten määrätyn normin), tapahtukoonpa se sitten mistä syistä tai missä muodossa tahansa, ja riippumatta siitä, maksetaanko se samasta tai eri työpaikoista.
66. Henkilöt, jotka työskentelevät useammissa eri paikoissa, ovat velvolliset ilmoittamaan, mistä työpaikasta he haluavat nostaa palkkansa.
67. Henkilöt, jotka vastoin 65 §:n määräystä ovat nostaneet lisäpalkkaa, vastaavat teostaan rikosoikeudellisessa järjestyksessä, niinkuin petoksesta on säädetty; yli normaalipalkan saatu erä on vähennettävä pois tulevasta työpalkasta.
68. Työntekijän palkasta voidaan, paitsi vastoin 65 §:n määräystä saatua lisäpalkkaa, pidättää vielä hänen loma-aikana ansaitsemansa (111 §) palkka sekä palkka siltä ajalta, minkä hän on kuluttanut jouten ollen.
69. Kaikki muut, paitsi 68 §:$sä mainitut palkan pidätykset ja poisvedot, tapahtukootpa ne missä muodossa ja mistä syystä tahansa, ovat ehdottomasti kielletyt.
70. Palkan maksaminen ennen työn suoritusta ei ole sallittua.
71. Jos työ on laadultaan jatkuvaa, tulee palkanmaksun tapahtua määräajoittain, mutta ei harvemmin kuin kerran kahdessa viikossa.
Tilapäisestä ja määrätystä erikoisesta työstä tuleva palkka maksetaan heti, kun työ on loppuun suoritettu, jollei työn suorittamiseen kulu aikaa yli kahden viikon.
72. Työpalkan maksu tapahtuu rahassa tai luonnossa (työntekijän saama asunto, elintarpeet, tuotteet).
73. Jos työpalkka tahdotaan maksaa luonnossa, tulee siihen saada suostumus paikalliselta työasiain osastolta, joka toimittaa palkan arvioinnin yhdessä vastaavan ammattiliiton kanssa.
Muistutus. Täten toimitettu arviointi ei saa olla ristiriidassa vastaavien Neuvostovallan laitosten (Elintarveasiain Kansankomisariaatin ja maa- ja asunto-osaston arvioimiskomiteain, hinnoittelukomiteain y.m.) määräämäin hintanormien kanssa.
74. Työpalkan maksun tulee tapahtua työajalla.
75. Työpalkan maksun tulee tapahtua sillä paikalla, niissä työnteko tapahtuu.
76. Työntekijä saa palkan ainoastaan edellä tehdystä työstä. Jos työpäivän kuluessa tehtävä työ on työntekijästä riippumattomista syistä (satunnaisesta syystä tai liikkeen johdon syystä) jäänyt suorittamatta, maksetaan palkka tältä ajalta työn tekemistä varten tarjotusta työstä, ja tulee paikan vastata päivätyössä siitä tariffiasetuksella säädettyä määrää, sekä kappaletyössä kysymyksessäolevan työntekijän keskimäärin päivässä ansaitsemaa summaa.
77. Loma-ajalta (106 ja 107 §) on työntekijä saapa palkan.
78. Sairautensa aikana työntekijä saa hänelle lasketun palkan sairaskassasta maksettavan sairasavustuksen muodossa.
Muistutus. Avustuksen maksamisessa noudatettava järjestys säännöstellään tähän oheen liitetyillä määräyksillä.
79. Työttömät saavat avustusta työttömyysrahastosta.
Muistutus. Työttömiä ja heille maksettavaa avustusta koskevat määräykset on tähän oheen liitetty.
80. Jokaisella työntekijällä tulee olla työkirja, johon tehdään merkinnät hänen suorittamistaan töistä ja hänen saamistaan työpalkoista ja avustuksista.
Muistutus. Työläisten työkirjoja koskevat määräykset liitetään tähän oheen.
81. Työaika säännöstellään tariffimääräyksillä, jotka kutakin työlajia varten laaditaan tämän lakikokoelman 7–9 §:ssä määrätyssä järjestyksessä.
82. Laatiessaan työaikaa koskevia säännöksiä, laitokset eivät saa poiketa tässä työlakien kokoelman osassa annetuista määräyksistä.
83. Normaalityöajaksi luetaan kulloinkin kysymyksessä olevan työn suorittamista varten tariffiasetuksessa määrätty aika.
84. Työntekijän normaalityöaika ei saa olla päivällä 8 tuntia eikä yöllä 7 tuntia pitempi.
85. Työntekijän normaalityöaika ei saa olla 6 tuntia pitempi:
86. Normaalityöajan kestäessä tulee työntekijälle varata lomahetki levähtämistä ja ruokailua varten.
87. Koneet, voimansiirtolaitteet ja muut työlaitteet tulee lomahetken ajaksi pysäyttää, paitsi kun pysäytys teknillisistä syistä ei ole mahdollinen tai kun kysymyksessäolevat laitteet toimivat ilmanvaihto-, vesijohto-, valaistus-, y.m.s. tarkoituksissa.
88. 86 §:ssä määrättyä lomahetkeä ei lueta työajaksi.
89. Lomahetken tulee alkaa viimeistään 4 tuntia työn alkamisen jälkeen, eikä se saa olla 1⁄2 tuntia lyhyempi eikä 2 tuntia pitempi.
Muistutus. Lastaan imettävälle työntekijättärelle tulee lisäksi varata vähintäin 1⁄2 tunnin lomahetki joka kolmen tunnin kuluttua.
90. Työntekijät käyttävät lomahetken mielensä mukaan. Erikoisesti heidän sallittakoon lomahetken aikana poistua työpaikalta.
91. Jos työ on sen laatuista, että se, tullakseen suoritetuksi, vaatii sitä työlajia varten määrättyä normaalityöpäivää pitemmän työajan, voidaan sen suorittamiseen kiinnittää 2 tai useampia vuoroja työläisiä.
92. Vuorotyössä tulee kunkin työntekijäryhmän suorittaa työtä normaaliaika; ryhmien vaihdon tulee tapahtua työlaitoksen sisäistä järjestystä varten laadittujen sääntöjen määräämällä ajalla ja niin, ettei työn normaalinen kulku siitä häiriinny.
93. Työntekoa yli normaalityöajan (ylityötä) ei yleensä sallita.
94. Ylityö on sallittua ainoastaan seuraavissa poikkeustapauksissa:
95. 94 §:n e-kohdassa edellytetyissä tapauksissa on ylitvö sallittu vain asianomaisen ammattiliiton suostu-tiluksella.
96. 94 §:n d-kohdassa mainitussa tapauksessa tulee, paitsi 95 §:ssä mainittua lupaa, seurata myös paikallisen työntarkastuslaitoksen suostumus.
97. Ylityö on kokonaan kielletty naisilta sekä alle 18-vuotisilta miespuolisilta henkilöiltä.
98. Työläinen ei saa tehdä ylityötä enemmän kuin neljä tuntia kahta peräkkäistä vuorokautta kohti.
99. Ylityö työstä myöhästymisen johdosta menetetyn ajan korvaukseksi on kielletty.
100. Kustakin työläisen suorittamasta ylityöstä on tehtävä merkintä hänen työkirjaansa, johon samalla myös on merkittävä ylityöstä saadun palkan suuruus.
101. Ylitöitä ei liikkeen tai laitoksen eikä talouksien osastoissa saa tehdä kaikkiaan useampina kuin 50 päivänä vuodessa, jolloin ylityöpäiviksi hietaan sellaisetkin päivät, jolloin kysymyksessäolevassa osastossa on ollut ylityössä vaikkapa vain yksi työntekijä.
102. Jokaisessa liikkeessä, laitoksessa ja taloudessa tulee olla erikoinen kirja, johon siinä tehdyistä ylitöistä tehdään merkintä.
103. Kullekin työläiselle on varattava 42-tuntinen yhtämittainen viikottainen lepoaika.
104. Työtä ei tehdä erikoisesti määrättyinä juhlapäivinä.
Muistutus. Oheen on liitetty juhlapäiviä ja viikottaista lepoaikaa koskevat määräykset.
105. Lepopäivän edellisenä päivänä on kaikkien työntekijäin työpäivää lyhennettävä kahdella tunnilla.
Muistutus. Tämän pykälän määräys ei koske liikkeitä ja laitoksia, joissa työpäivä ei ole 6 tuntia pitempi.
106. Kaikille työntekijöille, jotka ovat keskeytymättä olleet työssä vähintään 6 kuukautta, on annettava kahden viikon loma, riippumatta siitä, onko työnteko tapahtunut koko ajan samassa vaiko useammissa eri liikkeissä, laitoksissa tai talouksissa.
107. Kaikille työntekijöille, jotka keskeytymättä ovat työskennelleet vähintäin yhden vuoden ajan, on annettava yhden kuukauden loma, riippumatta siitä, onko työnteko tapahtunut koko ajan samassa, vaiko useammissa liikkeissä, laitoksissa tai talouksissa.
Muistutus. Pykälät 106 ja 107 astuvat voimaan vuoden 1919 tammikuun 1 päivästä lukien.
108. Loman nauttiminen voi tapahtua milloin tahansa vuoden varrella, mutta se ei saa häiritä liikkeissä, laitoksissa tai talouksissa tehtävien töiden normaalista kulkua.
109. Loman ajasta, järjestelystä ja lomallepääsyjärjestyksestä päättävät yhdessä liikkeen, laitoksen tai talouden hallintoelimet ja työntekijäin itsehallintoelimet (tehdas- y.m. komiteat).
110. Palkallisen työn teko loman aikana on kielletty.
111. Loma-aikana palkallista työtä tehneen työläisen palkasta pidätetään hänen loman aikana ansaitsemansa määrä.
112. Loma-ajaksi ei lueta sitä aikaa, jonka työntekijä on ollut poissa työpaikalta satunnaisten tapausten takia työnjohtajan suostumuksella. Tällaisen poissaolon kautta menetetystä työajasta ei palkkaa makseta.
113. Turvatakseen työn asianmukaisen tuottavaisuuden, asetetaan kaikkien vierasta palkkatyövoimaa käyttävien ja järjestetyn yhteistoiminnan perusteella työskentelevien liikkeiden, laitosten ja talouksien (valtion hallussa olevien, yleisten ja yksityisten omistamien) työläisten sekä mainittujen liikkeiden, laitosten ja talouksien hallinto-orgaanien velvollisuudeksi tarkkaan valvoa, että tässä Työlakien kokoelman osassa työntuotteiden normista, työn normaalista tuottavaisuudesta ja sisäisestä järjestyksestä annettuja määräyksiä tarkkaan noudatetaan.
114. Jokainen työntekijä on normaalityöpäivän kuluessa ja normaalisten työehtojen vallitessa velvollinen suorittamaan vähintään sen määrän työtä, mikä sitä ammattialaa ja työntekijäryhmää varten, johon työntekijä luetaan, on säädetty.
Muistutus. Normaalisiin työehtoihin, tässä pykälässä tarkoitetussa mielessä, sisältyy:
115. Työmäärän normin säätämisen kullakin ammattialalla ja työmäärän normin määräämisen eri työn tekijäryhmille ja lajeille toimittaa kulloinkin kysymyksessäolevan ammatillisen järjestön arvioimiskomitea (61 §).
116. Määrätessään työmäärän normia arvioimiskomitea ottaa huomioon, paljonko työntekijät yleensä kysymyksessäolevalla ammattialalla, työntekijäryhmässä ja lajissa normaalityöpäivän kuluessa ja normaalisten teknillisten työehtojen vallitessa valmistavat tuotannon alaisia esineitä.
117. Arvioimiskomitean määräämän työmäärän normin vahvistaa asianomainen työasiain osasto, kansantalousneuvoston ottaessa osaa.
118. Työntekijä, joka järjestelmällisesti valmistaa tuotteita vähemmän, kuin työmäärän normin mukaan pitäisi, voidaan asianomaisen arvioimiskomitean määräyksestä siirtää toiseen työhön samassa työnryhmässä ja -lajissa, tai alempaan ryhmään tai lajiin, jolloin palkka vastaavasti alenee.
Muistutus. Alempaan ryhmään tai alempaan lajiin siirtämistä sekä palkan alentamista koskevasta päätöksestä voi työntekijä valittaa paikalliseen työasiaan osastoon ja edelleen alueen työasiain osastoon, jonka jälkimäisen päätös on lopullinen, eikä valitusta sen johdosta enää voi tehdä.
119. Jos havaitaan, ettei työntekijä tuota työmäärän normia vastaavaa määrää välinpitämättömyyden tai törkeän huolimattomuuden takia, voidaan hänet eroittaa työstä 46 §:n d-kohdan osoittamassa järjestyksessä ilman (47 §:ssä mainittua) kahden viikon määräaikaa.
120. Korkeimmalla Kansantalousneuvostolla yhdessä Työasiain Kansankomisariaatin kanssa on oikeus poikkeustapauksissa määrätä työmäärän ja työn tuottavaisuuden normien yleisestä alentamisesta tai kohottamisesta määrätyn alueen kaikkiin työntekijöihin ja kaikkiin liikkeisiin, laitoksiin ja talouksiin nähden.
121. Paitsi tässä osassa työmäärän normista sekä liikkeiden, laitosten ja talouksien tuottavaisuusnormeista annettujen määräyksien tarkkaamista turvaavat työn asianmukaista tuottavaisuutta myös laitoksien sisäistä järjestystä koskevat säännöt.
122. Neuvostolaitosten sisäistä järjestystä koskevat säännöt laatii asianomainen Neuvostovallan elin ja vahvistaa Työasiain Kansankomisariaatti tai sen paikallinen osasto.
123. Neuvostoille kuuluvien kansallistutettujen sekä yleisten ja yksityisten laitosten ja talouksien sisäistä järjestystä koskevat säännöt laatii ammattiliitto ja vahvistaa asianomainen työasiain osasto.
124. Sisäistä järjestystä koskevien sääntöjen tulee sisältää selvät, tarkat ja mahdollisimman tyhjentävät ohjeet:
125. Sisäistä järjestystä koskevien sääntöjen seuraamisesta neuvostolaitoksissa pitävät huolta näiden laitosten vastuunalaiset johtajat.
126. Neuvostoille kuuluvien, kansallistutettujen sekä yleisten ja yksityisten laitosten ja talouksien sisäistä järjestystä koskevien sääntöjen noudattamisesta pitävät huolta työntekijäin itsehallinto-orgaanit (tehdas- y.m. komiteat).
127. Kaikissa taloudellisissa tehtävissä työskentelevien henkilöiden hengen, terveyden ja työn suojeluksesta pitävät huolta työntarkastus, teknilliset tarkastajat ja terveydenhoitoviranomaiset.
128. Työntarkastus on Työasiain Kansankomisariaatin ja sen paikallisten elimien (työasiain osastojen) alainen laitos ja muodostavat sen valitut työntarkastajat.
129. Työntarkastajain valitsemisen toimittavat ammattiliittojen neuvostot.
Muistutus 1. Työntarkaslajien valitsemisen järjestyksen määrää Työasiain Kansankomisariaatti.
Muistutus 2. Sellaisessa piirissä, missä ei ole ammattiliittojen neuvostoa, kutsuu paikallinen työasiain osasto kokoon ammatillisten järjestöjen edustajien kokouksen, joka valitsee työntarkastajat.
130. Työntarkastuselimet suorittavat niille työntekijäin hengen ja terveyden suojelemiseksi uskotut tehtävät pitämällä huolta siitä, että tämän lakikokoelman määräyksiä sekä samoin muitten, Neuvostovallan julkaisemien, työntekijäin hengen ja terveyden suojaamista koskevien dekreettien, ohjesääntöjen, asetusten ja muiden määräysten vaatimuksia käytännössä seurataan.
131. Toteuttaakseen 130 §:ssä esitetyt vaatimukset, tvöntarkastuksen elimet:
132. Paitsi edellisessä pykälässä mainittuja toimenpiteitä, ovat työntarkastuksen elimet oikeutetut ryhtymään ylimääräisiin toimenpiteisiin poistaakseen työntekijäin henkeä ja terveyttä uhkaavia vaaroja, vaikkakaan kyseessaoleva toimenpide ei nojaudu mihinkään ennen säädetyssä erikoisessa laissa, asetuksessa, ohjesäännössä tai Työasiain Kansankomisariaatin tai paikallisen työasiain osaston määräyksessä olevaan säädökseen.
Muistutus. Niistä erikoistoimenpiteistä, joihin työntarkastuksen elimet suojellakseen työntekijain henkeä ja terveyttä tämän pykälän mainitsemassa järjestyksessä ovat ryhtyneet, tulee niiden heti ilmoittaa paikalliseen työasiain osastoon, jolla on oikeus joko jättää voimaan tai kumota nämä toimenpiteet.
133. Yksityiskohtaiset määräykset työntarkastuksen elimien toiminnan laajuudesta ja järjestyksestä annetaan Työasiain Kansankomisariaatin julkaisemissa ohjesäännöissä ja säädöksissä.
134. Työn vaarattomuuden turvaamisen tekniikasta annettujen asetusten, sääntöjen ja pakollisten määräysten tarkasta soveltamisesta ja noudattamisesta pitävät huolta teknilliset tarkastajat.
135. Teknilliset tarkastajat spesialisti-teknikkojen joukosta nimittää paikallinen työasiain osasto, ja tulee heidän valtansa rajoissa täyttää kaikki tämän lakikokoelman 131 §:ssä työntarkastajille asetetut velvollisuudet.
136. Teknilliset tarkastajat seuraavat työssään, paitsi Työasiain Kansankomisariaatin antamia yleisiä asetuksia, määräyksiä ja ohjesääntöjä, myöskin paikallisen työasiain osaston teknillisen jaoston antamia ohjeita.
137. Terveydenhoitoelimille antaa toimintaohjeet Terveydenhoitoasiain Kansankomisariaatti yhdessä Työasiain Kansankomissariaatin kanssa.
1. Henkilön työkyvyttömyys todetaan: kaupunkien yleisvakuutuksellisten piiri- ja aluekassojen sekä samoin tapaturmavakuutuskassojen tai niitä vastaavien laitosten yhteydessä toimivien lääkärintarkastustoimistojen tarkastuksella.
Muistutus. Jollei vakuutuskassan yhteyteen voida perustaa lääkärintarkastustoimistoa, voidaan sellainen muodostaa paikallisen edustajain neuvoston lääkintä- ja terveydenhoito-osastoon, jolloin näin syntyneen toimiston on toiminnassaan seurattava vakuutuskassojen yleisiä ohjeita ja säädöksiä.
2. Tarkastustoimistoon kuuluu: a) vähintäin 3 spesialistilääkäriä, b) kassan hallinnon edustajia, c) kassan hallinnon valitsemia terveydenhoito-teknikkoja, d) ammattiliittojen edustajia.
Muistutus. Tarkastustoimistoon kuuluvat spesialistilääkärit kutsuu toimeensa kassan hallinnon suostumuksella kassan lääkintä- ja terveydenhoito-osasto etupäässä sairaskassojen lääkäreistä ja vahvistaa heidät toimeensa kassan edustajien kokous.
3. Tarkastuksen yhteydessä pideltävässä lääkärikomitean kokouksessa voi olla läsnä se henkilö, joka on tehnyt anomuksen tarkastuksen toimittamisesta.
4. Kysymyksen työkyvyttömyyden toteamisesta voi herättää kuka henkilö tai mikä laitos tahansa.
5. Tarkastuksesta tehdään ilmoitus sen paikkakunnan asianomaiseen vakuutuskassaan, missä tarkastuksen alainen henkilö asuu.
6. Tarkastus tapahtuu erikoisesti sitä tarkoitusta varten varatussa kysymyksessäolevan vakuutuskassan huoneessa.
Muistutus. Jos tarkastusta asianomaisen henkilön sairauden takia ei voida suorittaa vakuutuskassan tarkastushuoneessa, toimitetaan se tarkastettavan asunnossa.
7. Asianomainen vakuutuskassa antaa kullekin tarkastettavalle henkilölle tiedon siitä lääkärintarkastustoimiston kokouksen päivästä, ajasta ja paikasta, jolloin kysymyksessäolevan henkilön asia on esillä.
8. Lääkärintarkastustoimisto on oikeutettu tarkastuksessa käyttämään kaikkia lääketieteen hyväksymiä keinoja työkyvyn menetyksen tosiasian selville saamiseksi.
9. Lääkärintarkastustoimiston kokouksesta pidetään yksityiskohtainen pöytäkirja; tarkastuksen tuloksista laaditaan lausunto, jonka allekirjoittavat kaikki toimiston jäsenet.
10. Henkilölle, joka on ollut lääkärintarkastuksessa ja todettu menettäneen työkykynsä, antaa lääkärintarkastustoimisto todistuksen.
Muistutus. Annetusta todistuksesta jää kopio toimiston arkistossa säilytettäväksi.
11. Sekä lausunnossa että todistuksessa tulee sanoa, katsotaanko työkyvyn menetys pysyväksi vaiko vain tilapäiseksi. Jos työkyvyn menetys on vain tilapäistä laatua, on lausuntoon ja todistukseen merkittävä, minkä ajan kuluttua on toimitettava uusi lääkärintarkastus.
12. Jos työkyky todetaan menetetyksi, saattaa asianomainen vakuutuskassa tämän toteamisen paikallisen edustajain neuvoston yhteiskunnallisen huollon osaston tietoon, ilmoittaen samalla työkykynsä menettäneen etu- ja sukunimen, asuntopaikan ja työkyvyn menettämisen laadun (tilapäinen vaiko pysyvä työkyvyn menetys).
13. Tarkastustoimiston päätöksestä, jonka mukaan työkyky todetaan tai ei todeta menetetyksi, ovat ne henkilöt, joita asia koskee, oikeutetut tekemään valituksen Terveydenhoitoasiain Kansankomisariaatille.
14. Terveydenhoitoasiain Kansankomisariaatti voi jättää valituksen aiheettomana sikseen tai määrätä kysymyksessäolevan henkilön tarkastuksen toimitettavaksi uudestaan toisin kokoonpannussa tarkastustoimistossa.
15. Uudessa tarkastustoimistossa tehty päätös katsotaan lopulliseksi, eikä sen johdosta enää voida valitusta tehdä.
16. Työkyvyn jälleen palaamisen toteamiseksi toimitettava uusi lääkärintarkastus tapahtuu samassa järjestyksessä kuin ensimäisestä on mainittu ja seuraten näissä määräyksissä annettuja säännöksiä.
17. Vakuutettujen henkilöiden tarkastus tapahtuu asianomaisen vakuutuskassan kustannuksella. Vakuuttamattomien henkilöitten tarkastuksesta koituvat kulut korvaa asianomainen liike, työlaitos tai talous.
18. Työasiain Kansankomisariaatti on oikeutettu tarpeen mukaan tekemään muutoksia ja lisäyksin näihin työkyvyttömyyden toteamisen järjestystä koskeviin määräyksiin.
1. Jokainen työntekijä saa sairautensa aikana rahallista ja lääkärinapua siitä paikallisesta sairaskassasta, jonka jäsen hän on.
Muistutus 1. Samaan aikaan voi olla jäsenenä vain yhdessä sairaskassassa.
Muistutus 2. Henkilö, joka sairastuu ulkopuolella sen sairaskassan toimintapiiriä, missä hän on jäsenenä, saa avustusta siitä paikallisesta sairaskassasta, jonka toiminta-alueella hän sairauden aikana asuu, mutta suoritetaan tällöin kaikki maksut sen kassan laskuun, jonka jäsen kysymyksessäoleva henkilö on.
2. Rahallista avustusta sairaustapauksessa antaa sairaskassa kassan jäsenelle ensimmäisestä sairauspäivästä alkaen parantumispäivään asti, lukuunottamatta niitä päiviä, jolloin hän on tehnyt työtä ja siis saanut palkkaa siitä liikkeestä, laitoksesta tai taloudesta, jonka palveluksessa hän on.
3. Sairaustapauksissa annetaan työntekijälle avustusta se määrä, mikä palkkana on tuleva vastaavaan työntekijäryhmään kuuluvalle työläiselle vastaavasta työlajista.
Muistutus 1. Paikalliselle sairaskassalle antaa työvoimanjako-osasto ja ammattiliitto tiedon siitä, mihin työntekijäryhmään ja -luokkaan henkilö kuuluu.
Muistutus 2. Naiselle raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen tulevan avustuksen suuruus, vahvistetaan erikoisilla Työasiain Kansankomisariaatin määräyksillä.
Muistutus 3. Työasiain Kansankomisariaatti on erikoisissa poikkeustapauksissa oikeutettu pienentämään jaettavien avustuksien määrän aina kysymyksessäolevaa paikkakuntaa varten vahvistettuun toimeentulominimiin asti.
4. Paitsi rahallista avustusta antavat sairaskassat ilmaiseksi sairaille jäsenilleen myös lääkärinapua kaikissa eri muodoissa (ensiapu, ambulatorilääkintä, kotilääkintä, terveydenhoidollinen ja kylpylaitosparannus j.n.e.).
Muistutus. Lääkärinavun antamista varten voi paikallinen sairaskassa yksinään tai yhdessä muiden paikallisten kassojen kanssa perustaa ja ylläpitää omia ambulatorioita, lepokoteja, sairaaloja j.n.e. ja myöskin tehdä sopimuksia yksityisten lääkärien ja laitosten kanssa.
5. Paikalliset sairaskassat saavat tarpeelliset käyttövaransa:
Muistutus. Paikallisten sairaskassojen varat muodostavat rahaston yleistä ja yhtenäistä sairasvakuutusta varten.
6. Vierasta palkkatyövoimaa käyttäviltä liikkeillä, laitoksilta ja talouksilta paikallisiin sairaskassoihin kannettavien maksujen suuruuden määrää aika-ajoittain Työasiain Kansankomisariaatti.
Muistutus 7. Jollei edellämainittuja maksuja suoriteta paikallisten sairaskassojen määräämässä ajassa, perii ne paikallinen työasiain osasto, jolloin, paitsi varsinaista maksua, kannetaan lisäksi paikallisen sairaskassan hyväksi lisämaksua, määrältään 10 % ajallaan maksamattomasta erästä.
Muistutus 2. Jos maksujen laiminlyömiseen ovat syypäät liikkeen, laitoksen tai talouden vastuunalaiset johtajat, peritään lisämaksu heidän yksityisistä varoistaan.
7. Sairaskassojen määräyksistä ja paatoksista voidaan kahden viikon ajalla tehdä valitus työasiain osastoon. Työasiain osaston määräykset ovat lopullisia eikä niiden johdosta enää voi valitusta tehdä.
8. Työasiain Kansankomisariaatti on oikeutettu tarpeen mukaan tekemään muutoksia ja täydennyksiä näihin työläisille sairasavun antamista koskeviin määräyksiin.
1. Työttömäksi luetaan jokainen Federatiivisen Neuvosto-Tasavallan työvelvollinen kansalainen, joka on rekisteröity paikallisessa työvoimanjako-osastossa sellaiseksi, jolla ei ole työtä omalla erikoisalallaan eikä vastaavassa tariffiasetuksessa määrättyä palkkaa.
2. Työttömäksi luetaan myös: a) henkilöt, jotka ovat saaneet työtä korkeintaan kahden viikon ajaksi (katso tämän lakikokoelman 25 §), b) henkilöt, jotka eivät ole saaneet työtä omalla ammattialallaan ja jotka työskentelevät vieraalla alalla vain toistaiseksi, siksi kunnes saavat omaa spesiaalialaansa vastaavaa työtä (katso tämän lakikokoelman 29 ja 30 §).
3. Työttömälle tulevia oikeuksia ja etuja eivät nauti: a) henkilöt, jotka vastoin tämän lakikokoelman 1, 24 ja 29 §:ssä annettuja määräyksiä karttavat työvelvollisuutta, eivätkä ota vastaan heille annettua työtä; b) henkilöt, jotka eivät ole ilmoittautuneet työttömien joukkoon registeröitäviksi paikallisessa työvoiman jako-osastossa (kts. lakikokoelman 21 §); c) henkilöt, jotka omavaltaisesti ovat jättäneet työnsä, 53 §:ssä mainittuna aikana.
4. Kaikki näiden määräyksien 1 ja 2 §:ssä mainitut henkilöt ovat oikeutetut saamaan pysyvää (yli 2 viikkoa jatkuvaa) työtä omalla ammattialallaan siinä järjestyksessä, kuin työvoimanjako-osaston luetteloissa kutakin erikoisalaa varten on määrätty.
5. Näiden määräysten 1 §:ssä sekä 2 §:n b-kohdassa mainitut henkilöt ovat oikeutetut saamaan avustusta paikallisesta työttömyyskassasta.
6. Näiden määräysten 1 §:ssä mainituille työttömille jaetaan avustusta koko sen palkan suuruinen määrä, mikä heille määrätyn työntekijäryhmän ja -luokan työläisinä arvioimiskomitean päätöksen mukaan vastaavan tariffin nojalla työssä ollessa on tuleva (kts. 61 §).
Muistutus. Työasiain Kansankomisariaatti on oikeutettu erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa alentamaan työttömälle tulevan avustuksen määrän aina kysymyksessäolevaa paikkakuntaa varten säädettyyn toimeentulominimiin asti.
7. Työntekijöille, jotka eivät ole työssä omalla ammattialallaan (katso näiden määräysten 2 §:n b-kohta), annetaan avustusta sen palkan, mikä heille työssä ollessaan, määrättyä työntekijäryhmää ja -luokkaa varten säädetyn tariffin mukaan olisi tuleva, ja sen palkan, mikä heille tosiasiassa tulee, välinen eroitus, jos jälkimäinen on edellistä pienempi.
8. Työtön, joka haluaa käyttää oikeuttaan avustuksen saantiin, tehköön vastaavan ilmoituksen paikalliseen työttömyyskassaan ja liittäköön mukaan: a) paikallisen työvoimanjako-osaston registeröimiskortin ja b) arvioimiskomitean todistuksen, jossa ilmoitetaan, mihinkä määrättyyn työntekijäryhmään ja -luokkaan hänet luetaan kuuluvaksi.
9. Ennen avustuksen antamista tulee todeta työttömän henkilöllisyys ja tämän toteamisen peruste sekä tosiasia, että työtön luetaan määrättyyn työntekijäryhmään ja -luokkaan kuuluvaksi. Tämän toteamisen toimittaa työvoimanjako-osaston tai asianomaisen ammattiliiton avulla paikallinen työttömyyskassa.
10. Huomioonotettavien syiden nojalla voi paikallinen työttömyyskassa kieltäytyä maksamasta avustusta ilmoituksen tekijälle.
11. Jos paikallinen työttömyyskassa kieltäytyy maksamasta avustusta, tulee sen antaa siitä tieto ilmoituksen tekijälle kolmen päiviin kuluessa siitä hetkestä lukien, jolloin ilmoitus on tehty.
12. Henkilöt, joita asia koskee, voivat paikallisen työttömyyskassan päätöksistä kahden viikon kuluessa tehdä valituksen paikalliseen työasiain osastoon ja paikallisen työasiain osaston päätöksestä ahteen työasiain osastoon. Alueen työasiain osaston tekemät päätökset ovat lopullisia, eikä niiden johdosta enää voi valitusta tehdä.
13. Avustuksen antaminen työttömälle ei ala ennen sitä hetkeä, jolloin hän todella on työnteon lopettanut, eikä myöhemmin kuin työttömyyden neljäntenä päivänä.
14. Avustus annetaan työttömysvakuutusrahastosta.
15. Työttömyysvakuutusrahasto muodostuu: a) kaikkien vierasta palkkatyövoimaa käyttävien liikkeitten, laitosten ja talouksien suorittamista maksuista, b) lisämaksuista ja sakoista, jotka seuraavat maksujen laiminlyömisestä, c) satunnaisista tuloista.
16. Näiden sääntöjen 15 §:ssä mainittujen maksujen, lisämaksujen ja sakkojen suuruuden ja perimisjärjestyksen määrää Työasiain Kansankomisariaatti erikoisella, joka vuosi julkaistavalla asetuksella.
1. Kaikki työkykyiset Venäjän Sosialistisen Federatiivinen Neuvosto-Tasavallan kansalaiset saavat ilmaiseksi työkirjat, silloin kun heidät ammattiliittojen arvioimiskomiteoissa luetaan määrättyyn työntekijäryhmään ja -luokkaan kuuluviksi (lakikokoelman 61 §).
Muistutus. Työkirjojen kaavan laatii Työasiain Kansankomisariaatti.
2. Jokainen työntekijä, ryhtyessään työhön vierasta työvoimaa järjestetyn yhteistoiminnan muodossa käyttävässä liikkeessä, laitoksessa tai taloudessa, esittää työkirjansa liikkeen, laitoksen tai talouden hallinto-orgaaneille tai, yksityisen henkilön työhön ryhtyessään, tälle henkilölle.
Muistutus. Sen liikkeen, laitoksen tai talouden tahi sen yksityisen henkilön, jonka palveluksessa työntekijä kulloinkin on, on säilytettävä luonansa kopio työkirjasta.
3. Työkirjaan on merkittävä kaikki työntekijän (normaalityöaikana, urakkatyönä, ylityönä) suorittamat työt ja kaikki hänen työntekijänä saamansa tuloerät (palkka rahassa tai luonnossa, tvöttömyysrahastosta tai sairaskassasta tullut avustus).
Muistutus. Työkirjaan on samoin merkittävä lomien ja sairasajan pituus, työstä poissaolot sekä myöskin ne rangaistukset, joihin työntekijä työalallaan ja työtoimintansa perusteella on tuomittu.
4. Jokainen työkirjaan viety merkintä on merkinnän toimittaneen henkilön päivättävä ja allekirjoitettava ja on myöskin työntekijän (jos hän on kirjoitustaitoinen) merkintä allekirjoitettava sen vakuudeksi, että asia on oikein työkirjaan merkitty.
5. Työkirjassa tulee olla merkittynä:
6. Kun työntekijä vapautetaan työstä, ei häneltä missään tapauksessa oteta pois työkirjaa.
Kun vanha kirja vaihdetaan uuteen, on vanha jätettävä työntekijälle.
7. Jos työntekijä kadottaa työkirjansa, on hänelle annettava uusi, johon uudestaan kirjoitetaan kaikki kadotetussa kirjassa olleet merkinnät, mutta tässä tapauksessa menetetystä kirjasta voidaan ottaa työlaitoksen sisäistä järjestystä varten laadittujen sääntöjen määräämä maksu.
8. Työntekijän on esitettävä työkirjansa seuraaville henkilöille ja laitoksille niiden sitä vaatiessa:
1. Kaikilla työaloilla järjestetään työntekijöille yksi viikottainen lepopäivä.
2. Viikottaisen lepopäivän määrää Työasiain Kansankomisariaatti viidessä Ylimmän Kansantalousneuvoston ja Ammattiliittojen Yleisvenäläisen Neuvoston kanssa.
3. Näiden määräysten 2 §:n säätämässä järjestyksessä määrätyistä lepopäivistä antaa Työasiain Kansankomisariaatti tiedon »Neuvostojen Yleisvenäläisen Toimeenpanevan Keskus-Komitean Tiedonantajassa» sekä »Työläis- ja Talonpoikaishallituksen laki- ja asetuskokoelmassa».
4. Määrätyn jokaviikkoisen lepopäivän noudattaminen on pakollista kaikille työntekijöille, paitsi niille, jotka palvelevat näiden määräysten 6:ssa §:ssä mainituissa työlaitoksissa, mutta voi paikallinen työasiain osasto paikallisen ammattiliittojen neuvoston kanssa sopimalla, ottaen huomioon erikoiset paikalliset olosuhteet ja väestön kokoonpanon, määrätä eri paikkakunnille ja eri työlaitoksille tai niiden ryhmille eri lepopäiviä.
5. Kauppaliikkeissä työskenteleville lepopäivää määrättäessä jaetaan kunkin kauppa-alan työntekijät ryhmiin ja joka ryhmää varten määrätään erikoinen viikottainen lepopäivä, joka ei satu yhteen toiselle ryhmälle määrätyn lepopäivän kanssa.
Sellaisissa liikkeissä, joiden toiminta työn laadun takia on keskeytymättä jatkuvaa, voidaan työtä tehdä yleisinä lepopäivinäkin, jolloin näiden sijaan järjestetään kullekin työntekijäryhmälle erikoiset levähdyspäivät.
Muistutus. Näitten sääntöjen 4 §:ssä mainitut laitokset säätävät, missä järjestyksessä levähdyspäivät on käytettävä.
7. Työnteko on kielletty seuraavina historiallisten ja yleisten tapahtumain muistolle pyhitettyinä juhlapäivinä:
8. Paikalliset ammattiliittojen neuvostot voivat Työasiain Kansankomisariaatin suostumuksella edellämainittujen lisäksi järjestää vuodessa korkeintaan 10 lepopäivää, asettaen nämä päivät sellaisiksi päiviksi, joita paikallisen väestön enemmistö yleensä juhlii, ja joista ajoissa annetaan tieto yleisölle. Näistä viimemainituista lepopäivistä ei missään tapauksessa palkkaa makseta.
Allekirjoittaneet:
Neuvostojen Yleisvenäiiiisen Toimeenpanevan Keskus-Komitean
Puheenjohtaja J. Sverdlov.
Sihteeri V. Avanesov.
»Työlakien kokoelmaan» myöhemmin tehdyistä muutoksista on mainittava seuraavat:
Naisten ylityötä saa neuvostolaitoksissa teettää erikoisella luvalla (4 p:nä jouluk. 1919 julkaistu asetus). Poikkeustapauksissa ja erikoisilla ehdoilla sallitaan toistaiseksi myöskin naisten yötyötä eräillä aloilla (4 p:nä lokak. 1919 julkaistu asetus).
Poikkeustapauksissa ja erikoisilla ehdoilla on lupa ottaa työhön 14–16-vuotiaita (3 p:nä heinäk. 1919 julkaistu asetus). Tällaisia nuoria työläisiä, mikäli työvoimanjako-osasto heitä työhön lähettää, ei saa kieltäytyä työhön ottamasta sen vuoksi, että heidän päivittäinen työaikansa on vain 4 untia (27 p:nä jouluk. 1919 julkaistu asetus).
Puolustuslaitoksen hyväksi tehdyissä töissä tehtaissa sallitaan 8-tuntista työpäivää pitentää ylityöllä 12-tuntiseksi saakka (23 p:nä lokak. 1920 julkaistu asetus).
»Työlakien kokoelmassa» säädettyjä lomia ei vielä vuonna 1919 annettu, vaan suoritettiin työläisille vastaava palkkio. Vuonna 1920 annettavista lomista on julkaistu erityisiä asetuksia (6 ja 13 p:nä toukok. 1920). Sairauden vuoksi saa lomaa vain paikallisen neuvoston työasiain osaston yhteiskunnallisen huollon ja työnsuojeluksen alaosaston luvalla (24 p:na heinäk. 1919 julkaistu asetus).
Työpalkkaa koskevia säännöksiä on osittain muuttanut preemiojärjestelmän käytäntöönotto (27 p:nä maalisk. 1920 julkaistu asetus). Ylityöstä maksetaan palkkiota puolitoistakertainen tariffipalkka (21 p:nä tammik. 1920 julkaistu asetus).
»Työlakien kokoelman» määräysten soveltamista työvelvollisuuden nojalla suoritettavaan työhön saännöstelee 24 p:nä maalisk. 1920 julkaistu ohjesääntö.
[1] Lähdeteoksessa tämä kohta on nimetty samoin kuin edellinen, ts. »Liite 80 §:ään». MIA huom.