Josif Stalin

Kansainvälisestä naistenpäivästä

maaliskuun 8. 1925


J. Stalin, Teokset, osa 7. Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi, 1951


Yksikään suuri sorrettujen liike ihmiskunnan historiassa ei ole mennyt ilman työtätekevien naisten osallistumista siihen. Työtätekevät naiset, sorretuimmat kaikista sorretuista, eivät ole koskaan jääneet eivätkä ole voineet jäädä syrjään vapausliikkeen suuresta valtatiestä. Orjien vapausliike, kuten tunnettua, nosti esiin satoja ja tuhansia yleviä naismarttyyreitä ja sankarittaria. Maaorjien vapauttamiseksi taistelleiden riveissä nähtiin kymmeniä tuhansia raatajanaisia. Ei ole ihme, että työväenluokan vallankumousliike, tämä mahtavin kaikista sorrettujen joukkojen vapausliikkeistä, on saanut lippunsa alle miljoonia työkansan naisia.

Kansainvälinen naistenpäivä on työväenluokan vapausliikkeen voittamattomuuden osoitin ja sen suuren tulevaisuuden ennustaja.

Työtätekevät naiset, työläis- ja talonpoikaisnaiset, ovat työväenluokan mitä valtavin reservi. Tämä reservi käsittää runsaasti puolet väestöstä. Onko tämä naisreservi työväenluokan puolesta vai vastaan, – siitä riippuu proletaarisen liikkeen kohtalo, proletaarisen vallankumouksen voitto tai tappio, proletaarisen vallan voitto tai tappio. Sentähden proletariaatin ja sen etujoukon, kommunistisen puolueen, ensimmäisenä tehtävänä on käydä päättäväistä taistelua naisten, työläis- ja talonpoikaisnaisten vapauttamiseksi porvariston vaikutusvallasta, työläis- ja talonpoikaisnaisten valistamiseksi poliittisesti ja heidän järjestämiseksi proletariaatin lipun alla.

Kansainvälinen naistenpäivä on yksi muoto työnarmeijan naisreservien valloittamiseksi proletariaatin puolelle.

Mutta työtätekevät naiset eivät ole ainoastaan reservi. He voivat ja heidän on tultava – työväenluokan toteuttaessa oikeaa politiikkaa – todelliseksi porvaristoa vastaan toimivaksi työväenluokan armeijaksi. Työkansan naisreservistä on taottava työläis- ja talonpoikaisnaisten armeija, joka toimii rinnan proletariaatin suurenmoisen armeijan kanssa, – se on työväenluokan toinen ja ratkaiseva tehtävä.

Kansainvälisen naistenpäivän pitää muodostua siksi keinoksi, jonka avulla työläis- ja talonpoikaisnaiset saadaan muutetuksi työväenluokan reservistä proletariaatin vapausliikkeen toimivaksi armeijaksi.

Eläköön Kansainvälinen naistenpäivä!