Tämä teos aloitettiin melkein vuosi sitten, mutta sen jatkamisen keskeytti marraskuun 9. päivän vallankumous. Tämä antoi minulle aluksi muita tehtäviä kuin tietopuolisia ja historiallisia tutkimuksia. Vasta kuukausien kuluttua saatoin niihin jälleen palata, saadakseni, vaikkakin monasti keskeytettynä, teokseni valmiiksi.
Esityksen yhtenäisyydelle ei tämä asiain kulku ollut eduksi. Sitä vaikeutti sekin seikka, että tutkimuksen jatkuessa kysymys jonkun verran muuttui. Lähtökohtanani oli nykyisen sosialismin keskuskysymys, sosialidemokratian suhde bolshevistisiin menettelytapoihin. Kun bolshevismi erityisesti tahtoo pitää Parisin kommuunia vuonna 1871 edeltäjänään ja esikuvanaan, joka muka oli saanut Marxin siunauksen, ja kun nykypolvi enää vain vähän tuntee kommuunia, ryhdyin tekemään vertauksia kommuunin ja neuvostotasavallan välillä.
Tehdäkseni kommuunin ymmärrettäväksi täytyi minun vielä kosketella Parisin ensimäistä kommuunia ja siten myös Ranskan vallankumousta ja sen hirmuhallitusta. Siitä aiheutui uusi vertauskohta neuvostotasavallalle ja kommuunin tutkimiseen oli lisättävä terrorismin, sen juurten ja hedelmien tarkastelu.
Näin tässä teoksessa punoutuu toisiinsa kaksi ajatuksenjuoksua, joista toinen välistä johtaa ajatuksen pois toisesta. Se oli minusta itsestänikin häiritsevää ja harkitsin, eikö kävisi laatuun jakaa työ kahteen eri osaan, erikseen esittää kommuunia ja erikseen terrorismia. Kuitenkin lähtökohtaani, neuvostotasavaltaan, nähden ovat nämä molemmat ilmiöt niin läheisessä yhteydessä, että minusta näytti mahdottomalta niitä erikseen käsitellä. Toivon, että huolimatta vaikeuksista, jotka johtuvat aineen kaksoisluonteesta, minun on onnistunut säilyttää yhtenäisyys ajatusten rakenteessa.
Niin akateemisilta kuin lukijasta monet esityksistäni mahtanevatkin tuntua, ovat ne kaikki aiheutuneet päivän polttavista tapahtumista, mikään muu ei olekaan mahdollista näin hurjasti kuohuvana aikana. Sillä en suinkaan tahdo sanoa, että olisin sovittanut totuuden hetken tarpeisiin, mutta kylläkin, että kaikkialla, sielläkin, missä olen palannut etäisimpään menneisyyteen, olen vetänyt esiin vain ne puolet, jotka saattavat valaista ympärillämme myllertävää kaaosta.
Jos katselee vain tätä venäläistä ja saksalaista kaaosta, ei sen tällä hetkellä tarjoama nykyinen ja tulevainen näky ole varsin ilahduttava; taloudelliseen perikatoon ja hirvittävään veljesmurhaan vajoava maailma; sekä täällä että siellä hallituksissa sosialistit, jotka toisia sosialisteja vastaan käyttävät samaa julmuutta, josta puoli vuosisataa sitten koko kansainvälinen proletariaatti täynnä inhoavaa suuttumusta syytti kommuunin Versailleslaisia teurastajia.
Näköala käy kuitenkin valoisemmaksi internationaalea tarkastaessamme. Länsi-Europan työväki on noussut, sen tulee arvokkaammilla menettelytavoilla saada suurempia aikaan kuin mitä meidän idässä tähän saakka on onnistunut aikaansaada.
Mutta sitävarten on välttämätöntä, että he meistä oppivat, että he tulevat tuloksista tuntemaan taistelun ja rakentamisen erilaiset menettelytavat.
Ei vallankumouksen tähänastisten menettelytapojen sokea ihailu ole tarpeen, vaan sen mitä ankarin arvostelu on tarpeen, välttämättömimmin tarpeellista juuri nyt, jolloin vallankumous ja sen sosialistiset puolueet ovat vaikeassa käännekohdassa, jossa erilaiset menettelytavat ottelevat toistensa kanssa johdosta. Vallankumouksen menestyminen riippuu suureksi osaksi siitä, onnistuuko oikea menettely pääsemään valtaan proletariaatin keskuudessa.
Ensimäinen velvollisuutemme on nyt tutkia menettelytapojamme. Tämän tutkimisen avustaminen ja sen kautta vallankumouksen edistäminen on tämän teoksen tarkoituksena.
Charlottenburgissa kesäkuulla 1919.
K. Kautsky.